Niinhän siinä kävi, että kehitysministeri Heidi Hautalalle tuli lähtö mustan auton takapenkiltä. Eipä tuota voi pitää yllätyksenä kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta se täytyy sanoa, että poliitikot ja media onnistuivat järjestämään melkoisen sirkuksen moisesta asiasta.
Toisaalta, prosessin aikana tuli monta muuta asiaa selväksi, jos Hautalan eroamisen kaikki syyt ja seuraukset eivät aivan kaikille valjenneet.
Sievänen ainakin oppi sen, että eduskunnassa tupakinpoltto väärässä seurassa voi aiheuttaa kansanedustajalle muistikatkon ja että tutkivaa journalismia parhaimmillaan on selvittää toisen toimittajan lähteitä.
* * *
Vihreät päätyivät valitsemaan ministeriksi Pekka Haaviston, Suomen kenties mukavimpana pidetyn poliitikon. Ihan hyvä valinta, ei siinä mitään. Varmaan hän myös pestistä selviää, mutta ei Sievänen silti Pekkaa kadehdi.
Mutta mitä pitäisi ajatella Sieväsen mittapuun mukaan nuorista klopeista, jotka muutaman vuoden ajan leikkivät tietokonepelejä, kehittelevät niistä hieman parempia, perustavat firman ja myyvät puolet siitä japanilaisille yli miljardilla eurolla.
Kyse on tietenkin näistä Supercellin omistajista, jotka löivät rahoiksi ja kunnolla. Nuoret miehet tekivät ennen 40. syntymäpäiväänsä sellaisen tilin, että siinä saavat vanhat vuorineuvokset haukkoa henkeään. Mikä mukavinta, reilusta miljardista riitti mukavat ennenaikaiset joululahjarahat yrityksen kymmenille työntekijöille.
* * *
Rehellisesti on myönnettävä, että kyllä työmaan kahvitunnilla ripaus kateuttakin pintaan pääsi, kun vaihdoimme tuntoja nuorten miesten rahasammosta. Yksissä tuumin totesimme, että väärän informaation varassa nuoret aikanaan tekivät linjavalintoja, ja nyt se maksaa.
Vuorineuvoksista puheen ollen, se taisi olla Matomäen Tauno – insinöörismies hänkin -, joka 1980-luvun lopussa lausui, että ei sitä Suomessa kannata hevosta pienempää esinettä tehdä. Ja niin sitä rakennettiin laivaa, paperikonetta, öljynporauslauttaa ja montaa muuta härveliä eri puolilla Suomea.
Kännykkäbisnes ja Nokia viimeistään mursivat Matomäen opin. Työkaverien kanssa hetki mietittiin, mikä eläin kuvaisi tuotetta, jota Supercell myi japanilaisille. Mahtaako niin pientä elukkaa ollakaan?
* * *
Supercellin omistajat ovat luvanneet ryhtyä bisnesenkeleiksi ja laittaa ison osan miljoonistaan suomalaisiin kasvuyrityksiin. Nuorten miesten uhrimieltä on julkisuudessa kilvan kiitelty, mutta työmaan kahvipöydässä kuultiin yksi soraääni.
Valkeakoskelta maailmalle lähtenyt kova jalkapallomies oli laskeskellut, että Supercellin miljoonilla voisi ostaa lähemmäs parikymmentä maailman parasta jalkapalloilijaa eri pelipaikoille. Niinpä hänen mielestään rahat kannattaisi sijoittaa Hakaan ja nostaa suomalainen jalkapallojoukkue kertaheitolla Barcelonan ja Real Madridin rinnalle ja ohikin.
Hakan miehen ilo jäi lyhytaikaiseksi, kun Sievänen ilmoitti, että ehkä pelaajien ostaminen voisi onnistua, mutta entä palkanmaksu. Ronaldolle, Balelle ja kumppaneille kun maksetaan viikossa sellaista palkkaa, että siinä leikissä suomalaisten pelimiljonäärien rahat ovat kuin silakat, liian pieniä joulukaloiksi.
