Kuinka ollakaan, alkuviikon keskusteluja työmaalla hallitsi politiikan ikiliikkuja Paavo Väyrynen. Vanha Nieminen, jonka setämies oli aikanaan kai pyörinyt nuoren Paavon kanssa samassa kansantanhuryhmässä, tietenkin toimi keskustelussa primus motorina. Ymmärtäähän tuon, Nieminen on eri puoluekannasta huolimatta aina tuntenut jonkinlaista lukkarinrakkautta Väyrystä ja Väyrysen välillä varsin erikoisia aivoituksia kohtaan.
Niin tälläkin kertaa. Jo maanantain kahvitunnilla kuulimme väkevän todistuksen, kuinka oikealla asialla Keminmaan mies on haastaessaan Sipilää lähipiireineen. Ihmiskunnan saati Euroopan pelastamisesta Nieminen ei sentään ryhtynyt saarnaamaan, vaikka kiihtyneessä mielentilassa olikin.
Sievänen ei ryhdy tässä yhteydessä tarkemmin referoimaan käytyjen keskustelujen sisältöä tai sanamuotoja. Se ei olisi kunniaksi kenellekään, ei Väyryselle eikä työmaakopin kahviporukalle.
* * *
Yksi asia keskusteluista on kuitenkin pakko kertoa. Kun joku nuorempi kaveri tivasi Niemiseltä Väyrysen perimmäistä tarkoitusta, saimme kuulla ennustuksen, jonka vastaaja nimesi mahtipontisesti ”Vanhan Niemisen profetiaksi”.
– Asiahan on selvä kuin pläkki. Paavo vaipuu ehkä hetkeksi unholaan, vapun tienoilla hän terhakoituu julkisuudessa, kutsuu koolle tiedotustilaisuuden, jossa omaan tyyliinsä kertoo seuranneensa kevään aikana menoa puolueessa ja tulleensa siihen tulokseen, että tammikuun varoituksen sanoista huolimatta mikään ei ole muuttunut, joten hänen on pakko haastaa Juha Sipilä kesäkuun puoluekokouksessa, Nieminen kertoi.
Ja senkin kuulimme, että Väyrysen tulos on tällä kertaa keskimääräistä parempi, koska kokous pidetään Etelä-Pohjanmaalla. Vetoa emme profetian todenperäisyydestä ryhtyneet lyömään, mutta päätimme seurata tilannetta.
* * *
Loppuviikolla ihmettelimme suomalaisen rakentamisen huonoa tasoa. Pontimena oli uutinen, jonka mukaan noin vuosi sitten avatun Tikkurilan uuden aseman katto vuotaa. Joku oli todennut asian oikein omin silmin; siellä sitä uutuuttaan kiiltävässä asemarakennuksessa matkustajat yrittävät ehtiä junalle muoviämpäreitä väistellen.
Selityskin vuotavalle katolle on jo kuultu. Vika on rakennusmateriaalissa. Katto on tehty lasista ja metallista, ja ne eivät kuulemma Suomen olosuhteisiin vaan sovi, vaikka niin uskotellaan.
Porukalla totesimme – vähän samalla alalla kun toimitaan – että se on vähän sama juttu kuin jos me pykäisimme kasaan sillan, joka ei kestä autoja tai junia. Tosin sillä erotuksella, että tässä tapauksessa vahinkojen akuuttiin korjaamiseen vesiämpärit eivät ihan riitä.
* * *
Perjantain kahvitunnilla olimme jo valmiita tekemään käydystä keskustelusta erinäisiä johtopäätöksiä ikään kuin vinkkeinä arkkitehdeille ja erinäisille muille suunnittelijoille.
Rakennuksen katon tärkein tehtävä on siis kestää vettä, ei niinkään näyttää hyvältä. Kalliistakaan tupakansytyttimestä ei ole mitään hyötyä, jos sillä ei saa vienossa kesätuulessa tulta tupakkaan.
Ennen joulua uuden auton ostanut nuorempi kirvesmies puolestaan ilmoitti, että hieno, kymmenillä uusilla lisävarusteilla varustettu uusi henkilöauto ei ole edes vanhan kuplavolkkarin väärti, jos se jättää tammikuun pakkasilla kuskin tienposkeen.
Kun tämä oli sanottu, Nieminen pääsi taas kerran toteamaan, että ennen vanhaan kaikki oli paremmin.
