Työmaalle on taas palattu pitkiltä joulun ja uudenvuoden vapailta. Ensimmäisellä kahvitunnilla tuli Niemiseltä kysyttyä, miten joulu ja uusivuosi menivät. Kertoi juhlapyhien vieton olleen taas kerran niin tyypillistä.
Jouluna oli kiertänyt äidit ja anopit, syönyt niin kuin ei olisi koskaan ruokaa nähnyt ja väliajat maannut sohvalla televisiota tuijottaen.
– Vuoden vaihtuminen oli myös tyypillinen. Haaskasin rahat raketteihin ja join vähän liikaa, Nieminen kertoi.
* * *
Saman tien tuli porukalla pohdittua, mikä siinä oikein on, että tyypillisellä tupataan kuvaamaan suomenkielessä pääsääntöisesti ei-toivottua, ikävää ja vähän hävettävää. Esimerkkejä ei tarvinnut kauaa hakea.
Suomen jääkiekkoleijonille on tyypillistä, että Ruotsi päästetään viimeisen parin minuutin aikana kahden maalin takaa tasoihin. Suomalaiselle seiväshyppääjälle on tyypillistä jäädä arvokisoissa aloituskorkeuteen ja niin edelleen.
Tämä ei liene sanan alkuperäinen merkitys, mutta niin vain me pessimistiset metsäläiset olemme onnistuneet tämänkin sanan käytössä pilaamaan.
* * *
Etymologisten pohdintojen jälkeen työmaakopissa palattiin tavallisten ihmisten arkeen ja vietettyihin juhlapyhiin. Katselimme siinä toinen toisiamme, piukeana pullottavia haalarien etumuksia, joiden sisälle oli parin viikon aikana ilmestynyt kilo poikineen.
Ja niinhän siinä kävi, että tyypilliseen tapaan pääosa porukasta teki myöhästyneen uudenvuodenlupauksen laihdutuskuurin aloittamisesta. Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, juuri kukaan ei muista tammikuisia puheitaan kesälomien kynnyksellä.
Kesä kuluu taas makkaraa grillatessa ja olutta särpiessä, sen verran tyypillisiä suomalaisia me olemme.
* * *
Joku meni tunnontuskissaan niin pitkälle, että antoi luvan potkaista ensi jouluna polvitaipeeseen, jos ei vuoden aikana ole vyötäröltä kadonnut kymmentä kiloa.
Moni miehen ruokailu- ja juomatottumukset tunteva moista uhoamista epäili, mutta vain Nieminen uskalsi pukea tyypillisen epäuskon sanoiksi.
– Ei siltojen rakentajasta saa laihduttajaa, hän totesi.