Mummovainaa tapasi sanoa, että elämässä pärjäämiseen auttaa, jos osaa erottaa pienet asiat suurista. Mummon viisas ja hyvä neuvo on ollut mielessä useamman kerran, kun on televisiosta ja sanomalehdistä seurannut ilmatilaloukkauksesta syntynyttä parranpärinää.
Sieväsellä ei sattuneista syistä ole vieläkään aivan tarkkaa kuvaa siitä, kuka on kenellekin missä vaiheessa mitäkin sanonut, mitä johtopäätöksiä siitä kukakin on tehnyt ja edelleen lausunut, mutta se lienee totta, että pari venäläiskonetta on toukokuun aikana ikään kuin koukannut Suomen ilmatilan kautta.
Toinen kone oli kai Suomen puolella viisi minuuttia, toinen hieman vähemmän. Ukkosta ovat vissiin olleet karussa. Ja totta lienee, että isänmaan puolustamiseen tarkoitetut Hornet-hävittäjät pysyttelivät näiden kauheiden tapahtumien aikana visusti maassa.
* * *
Ilmatilaloukkaukset ja huono tiedonkulku ovat vakava asia ja niihin tulee reagoida, mutta kyllä näistä syntyneet huuto ja mekastus ovat ylittäneet kaikki järjelliset mittasuhteet.
Huonoon valoon ovat vuorollaan joutuneet – osa varmaan ilman syytä – presidentti, pääministeri, ulkoministeri, puolustusministeri, valtioneuvoston tiedotus, puolustusvoimat, ilmavoimat, ilmavoimien komentaja, ilmavoimien viestintä ja liuta pienempiä viskaaleja.
Usko itsenäiseen puolustukseen on mennyt, tahra Hornetin kyljessä ei ole pois pyyhittävissä, kansan puolustustahtoon on koetuksella, pääministeriltä vaaditaan eduskunnassa annettavaa ilmoitusta, kaikki on mennyttä. Mahtaako kesäkään tämän jälkeen tulla?
* * *
Suomen kansa saa varmaan aikanaan selvyyden asioiden kulkuun, mutta sitä Sievänen on tykönään pohtinut, että mitkä mahdollisuudet suomalaisilla hävittäjillä on ehtiä hätiin, siis ”siivelle”, jos joku vieraan vallan lentokone piipahtaa muutamaksi minuutiksi meidän ilmatilaamme.
Käydystä keskustelusta saa sellaisen kuvan, että tällaisessa tilanteessa meidän ilmalaivamme on oitis paikalla hätistelemässä tunkeutujaa tuonnemmaksi. Tai ainakin kovimmat huutajat sitä edellyttävät.
Jos näin on, täytyy kyllä todeta ilmapuolustuksemme ja ilmavalvontamme olevan ensiluokkaisen korkealla tasolla. Tämä myös Putinin porukalle ikään kuin tiedoksi.
* * *
Sitäkin on tullut mietittyä, että on se yhden sortin onni, etteivät nykyiset koohot olleet vallan kahvassa tai sen liepeillä reilut 70 vuotta sitten, kun Suomen tulevaisuus oli toden teolla vaakalaudalla.
Jos muutamaa ilmatilaloukkausta jaksetaan pähkiä viikkotolkulla syyllisiä etsien, miten nämä vesselit olisivat reagoineet siihen, että rajan takaa tulee tankkia ja miestä enemmän kuin laskemaan ehtii.
Meinaan vaan, että sota olisi hävitty tällaisella meiningillä. Kyllä jämpti on niin!