Teimme firman pikkujoulujen suhteen tänä vuonna sellaisen ratkaisun, jota a) emme voi missään oloissa suositella muille ja b) emme tule koskaan uusimaan. Sovimme nimittäin viime viikolla paikallisesti, että pidämme pikkujoulut isänmaallisella teemalla itsenäisyyspäivän iltana.
Ohjelmakin oli etukäteen helppo sopia. Ruokailun ja normaalien ruokajuomien lisäksi ilta kuluisi rattoisasti linnan juhlia katsoen. Joku esitti myös presidenttiparin vieraiden tunnistuskilpailun järjestämistä, mutta hetken harkinnan siitä sentään ymmärrettiin luopua.
* * *
Pikkujoulun juhlinta oli lähteä väärille raiteille heti alkuunsa. Yksi nuoremmista kirvesmiehistä saapui juhlapaikalle siniristilippuun kietoutuneena. Se oli liikaa vanhalle Niemiselle, joka sopersi jotain Suomen lipun häpäisemisestä.
Lippumiehen vetoaminen illan teemaan ei auttanut. Kinaahan siitä tuli, ja jo juhlahuoneen eteisessä, kunnes Sievänen ja pari muuta ”diplomaattia” onnistui riitapukarien kanssa paikallisesti sopimaan, että nyt jätetään lippu narikkaan ja mennään perunoille.
Atrian mainoslause hyvästä ruuasta ja paremmasta mielestä osoittautui oikeaksi. Ruokapöydässä oikea juhlamieli alkoi vihdoin viimein saada sijaa ilmeisen nälkäisissä juhlijoissa. Kinkut ja kotletit katosivat parempiin suihin, niin ja tietenkin viini sekä olut.
* * *
Kahvin ja konjakin jälkeen aukesi juhlapaikan valtavan kokoinen televisio. Jälkikäteen on helppo olla viisas, mutta se oli paha virhe. Mielikuvituksella ei ollut rajoja, kun työporukka ryhtyi esittämään arvioita presidentinlinnaan saapuvista itsenäisyyspäivän juhlijoista.
Ensimmäinen vartti oli varjonyrkkeilyä naispuolisten vieraiden puvuista ja kampauksista. Yksi tykkäsi, toinen ei. Väärä oli illan sana. Jos ei puvun väri ollut väärä, niin kuosi ainakin. Puvuista oli helppo siirtyä arvioimaan puolison ulkonäköä, puheita ja puoluekantaa. Vääriä olivat nekin, ja ihan järjestään.
Ei kulunut aikaakaan, kun huoneessa oli meteliä kuin työmaan kahvihuoneessa pahimmillaan. Ja niinhän siinä kävi, että linnan kutsujen seuraaminen jäi puolitiehen, kun paikan isäntä tuli laittamaan televisiosta virrat poikki ja takavarikoi varmuuden vuoksi vielä laitteen kaukosäätimen.
* * *
Ei pikkujoulut tietenkään siihen loppuneet. Porukka hajaantui television äärestä kukin tahoilleen. Desibelejä oli tuntuvasti aiempaa vähemmän, kun isänmaallista keskustelua jatkettiin pienemissä porukoissa.
Loppuilta sujui rauhallisissa merkeissä. Maanantaina oli paluu arkeen. Kahvitunnilla palattiin vielä pikkujoulutunnelmaan sen verran, että yritimme muistella, kenen kuningasidea linnan juhlien seuraaminen oikein oli.
Katselimme hengen toinen toisiamme. Sieväsen mielestä vanha Nieminen näytti syylliseltä, mutta paikallisesti sovimme, että virhe oli yhteinen eikä aiheeseen enää sen koommin palata.