Kuka enää kehtaa väittää, että päätöksien tekeminen on vaikeaa tai yhteiskunnalliset ongelmat ovat täysin ylipääsemättömiä.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka kestävyysvaje, tuo paha mörkö ja ilkeä ankeuttaja, jonka synkkä varjo on levännyt Suomen yllä vuodenajasta riippumatta. Sillä on peloteltu jokainen kansalainen vaarista vauvaan jo vuosien ajan.
Selväksi on käynyt, että kestävyysvajeen takia uhattuna on lähes kaikki lapsilisistä eläkkeisiin, julkisista palveluista puhumattakaan. Vain tarkka tuomiopäivä on jäänyt julistamatta.
* * *
Mutta ei hätää. Joku keksii istuttaa maan hallituksen esikuntineen ja johtavine virkamiehineen reilun vuorokauden ajaksi pohtimaan kestävyysvajeen, yleisen talousahdingon ja muiden ikävien asioiden syitä ja seurauksia Säätytalolle.
Ja kas kummaa, neuvonpidossa syntyi rakennusuudistusten paketti, joka on niin hyvä, että pääministeri uskalsi televisiokameroiden edessä kertoa sen ratkaisevan paitsi valtiontalouden alijäämän myös koko kestävyysvajeen.
Jos näin on, Säätytalolla on tehty historiallinen, enemmän kuin hatunnoston arvoinen teko. Sieväsen savolainen sukulaisukko tosin ilmoitti, että ”suahan tuota eppäillä.”
* * *
Samanlainen ihme näyttää tapahtuneen työmarkkinaneuvotteluissa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on kieltänyt kaikenlaisen keskitetyn sopimisen kerta toisensa jälkeen lähes päivittäin siitä lähtien, kun muste edellisen raamisopimuksen allekirjoituksista kuivui.
Liittokierros näytti olevan vääjäämättömästi edessä, mutta niinhän siinä tällä viikolla kävi, että jostain kumman syystä työmarkkinajohtajat tulivat sittenkin toisiin ajatuksiin.
Neuvottelutulos keskitetyksi ratkaisuksi on kuulemma olemassa. Tässä ilmapiirissä Sievästä ei sopimuksen sisältö kovin paljon kiinnosta, mutta epäilee sen olevan jotakin umpisurkean ja yhtä tyhjän kanssa välimaastossa.
* * *
Loppuviikon läpimurtoja edelsi maanantain Heurekan huipputapaaminen, yhteiskunnallisten vaikuttajien foorumi, jossa viitisenkymmentä suomalaista politiikan, talouden, työmarkkinoiden ja virkamieskunnan keskeistä päättäjää mietti syntyjä syviä.
Heureka oli tällä kertaa sanansa mittainen. Heurekahan on kreikkaa ja tarkoittaa iloista ”olen löytänyt sen” –huudahdusta.
Mitä ilmeisimmin yksi jos toinenkin päättäjä sai maanantaina Vantaalla poikkeuksellisen ahaa-elämyksen. Vaikea tätä on muuten selittää, näin suuren viisauden kasautumista yhdelle ja samalle viikolle.