Oman kokemukseni mukaan insinöörien palkkaus teknologiateollisuudessa on pääsääntöisesti hyvin kaavoihin kangistunut erityisesti pörssilistatuissa yrityksissä Suomessa. Tämä tarkoittaa, että yritykset eivät ole kiinnostuneita maksamaan palkkaa yhtään sen enempää kuin kilpailevat yritykset maksavat.
Suomeksi sanottuna insinöörille maksetaan juuri niin vähän kuin on mahdollista, että hänet saadaan taloon sisään. Ja jos palkasta ei päästä sopuun, hakujonosta otetaan toinen hakija tilalle. Erityisesti suuryrityksillä on ollut mahdollisuus toimia näin, koska heidän brändinsä ovat niin vahvoja, että hakijoita riittää.
Olen kuullut sanottavan, että opiskelijat hakevat suuryrityksiin, koska se näyttää myöhemmin hyvältä CV:ssä. Mutta onko yrityksen ja työntekijän kannalta hyvä, jos käydään vain lyhyesti kääntymässä yrityksessä? Eikö pitkäjänteisyys ja pidempi sitoutuminen yritykseen olisi hyödyllisempi ratkaisu molemmille osapuolille.
Syvän teknisen asiantuntijaosaamisen hankkiminen yhdessä asiakkaiden kanssa kestää usein vuosia. Tällaisia asioita ja tuotteita on paljon, esimerkiksi valmistuslinjojen ohjelmointi tai matkapuhelimien muovikuorien maalaus. Tuon tyyppistä erikoisosaamista on vaikea hankkia rekrytointimarkkinoilta. Myös yrityksiltä vie aikaa jalostaa tieto ja osaaminen liikevaihdoksi.
Lisäpalkan saaminen vaatii itsensä likoon laittamista.
Näkemykseni perustuvat työkokemukseeni kolmessa suomalaisessa pörssiyrityksessä. Palkkauksen kehittämisessä katse ei tule olla pelkästään työnantajien suuntaan. Palkansaajina voimme myös kysyä itseltämme, tuommeko työnantajille riittävästi esiin työ- ja asiakaskentässämme tapahtuvia muutoksia, jotka usein tarkoittavat työkuorman kasvamista työvuosien lisääntyessä, vai turrummeko vain tilanteeseen passiivisina?
Usein palkkaneuvottelut ja lisäpalkan saaminen vaativat itsensä likoon laittamista. Koska tiedossa on, että palkankorotuksen saaminen on usein vaikeaa, harva haluaa laittaa itseään alttiiksi pettymyksille tai ajautua näkemyseroihin esimiehensä kanssa. On myös olemassa sanonta, että palkka ei pyytämättä kehity, mikä sekin on hyvä muistaa omaa palkkaa miettiessä.
Ymmärrän kyllä, että työnantajillakin on viime vuosina ollut kustannusten nousun takia paineita pyrittäessä hyvään taloudelliseen tulokseen. Tosiasia kuitenkin on, että työnantajat ja työntekijät ovat tässä suhteessa aina samassa veneessä, ja useissa perheissä on ostovoima heikentynyt merkittävästi viime vuosien aikana.
Luottamushenkilön toimessa pyrin aina olemaan rakentava ja pyrin välttämään liian jyrkkiä kantoja suuntaan tai toiseen. En näe, että vastakkainasettelulla saamme yhteiskunnassamme hyvää aikaan.
Markus Anttila
Kirjoittaja on ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilö Halton Marine Oy:ssä
