Pyhä-Luostolla on maisemat kohdallaan.
Huippu ja maaliviiva näkyy jo.
Näihin maisemiin tullaan ensi vuonna uudestaan.
Maasto on paikoin haastavaa.
Insinööriopiskelijat Sanna Lehto ja Laura Laukkanen tyytyväisinä maalissa.
Insinööri-lehti

Opiskelijat vaelsivat kauniin ruskan keskellä

Perinteinen Rovaniemen Insinööriopiskelijoiden Inssicooper-vaellustapahtuma järjestettiin viime viikonloppuna Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Tapahtumaan osallistui noin 80 opiskelevaa ja valmistunutta insinööriä, joista kaukaisimmat tulivat Helsingistä.

Osallistujista osan matka alkoi jo torstaina, sillä perjantaiaamulla bussit lähtivät Rovaniemen juna-asemalta kohti Pyhätunturia. Valmistelujen jälkeen lähdimme kävelemään määränpäähän, Ukko-Luostolle.

Ensimmäinen ja osalle vaelluksen ainoa poro oli näytillä heti ensimmäisten kilometrien aikana, minkä jälkeen aukesivat upeat maisemat Isokurussa. Matka jatkui Pyhätunturia pitkin. Kun pääsimme korkealle, kaukana näkyi häämöttävä Ukko-Luoston huippu.

Perjantain aikana vaelsimme noin 20 kilometriä, joten telttojen kasaamisen jälkeen uni tuli helposti.

Leivonnaiset antoivat voimia

Lauantaina oli loppurutistuksen aika. Ensimmäinen pysähdys oli Lampivaaran Ametistikaivoksen kahvilalla, jonka tuoreet munkit ja kahvi maistuivat monelle.

Levähdystauko oli tarpeen, koska sen jälkeen oli kenties vaelluksen rankin vaihe eli nousu Ukko-Luostolle. Ukko-Luoston näköalatasanteelta oli hienot näkymät joka puolelle ja moni tähyilikin aloituspistettä.

– Noin 30 kilometriä ja takana yö teltassa, joten onneksi seuraava määränpää oli mökkialue, moni vaeltaja pohti.

Levähdystauko ennen ruokailua

Mökeillä ensimmäisenä vuorossa oli hetki lepoa. Työryhmä oli tehnyt erittäin maittavan illallisen, poron käristystä. Illalla jaettiin todistukset ja julistettiin rastikilpailun voittaja.

Voittajaksi paljastettiin Anonyymit Ahkeriaat ft.Lapinlöysä. Joukkueen jäsenelle  Salla-Mari Rapolle voitto oli jo neljäs peräkkäinen.

– Olemme toivoneet palkintona ollutta puukkoa aikaisempina vuosina. Nyt saimme sen, joten voi lopettaa, Rapo sanoi.

Loppuilta oli vapaata illanviettoa; osa porukasta suuntasi nopeasti nukkumaan pitkän reissun jälkeen.

Vaelluksen aikana ajatukset kävivät välillä epätoivon puolella, mutta loppuun päästessä olo oli mitä mahtavin. Kotimatkalla mietteissä oli jo ensi vuoden Inssicooper.

Teksti: Mila Viksilä
Kuvat: Oskari Jussila