Julkinen keskustelu on luonut kuvan, että työehtosopimusten yleissitovuus on alkanut romuttua Euroopassa. Työehtosopimusten kattavuus ja järjestäytymisaste Euroopassa on kuitenkin yhä suuri. Lähes kaksi kolmasosaa EU:n palkansaajista kuuluu Euroopan komission mukaan jonkin työehtosopimuksen piiriin.
Raina Global laati raportin yleissitovuuden nykytilasta Insinööriliitolle, Paperiliitolle, Prolle ja Teollisuusliitolle. Raportti keskittyy metalli-, kemian- ja paperiteollisuuden tilanteeseen Espanjassa, Hollannissa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa.
Yleissitovuus puuttuu monesta maassa
Maiden järjestäytyminen eroaa muodollisesti toisistaan. Espanjassa, Hollannissa, Ranskassa ja Suomessa enemmistö alakohtaisista työehtosopimuksista on yleissitovia. Ruotsissa ja Tanskassa yleissitovuutta ei ole lainkaan. Saksassa vain joillakin aloilla työehtosopimukset ovat yleissitovia.
Ruotsissa ja Tanskassa vahva valtakunnallinen koordinaatio on saavutettu palkansaajien korkean järjestäytymisasteen ansiosta. Ruotsissa insinööreistä 70 prosenttia kuuluu ammattiliittoon. Tanskassa työntekijöiden järjestäytymisaste on 80 prosentin luokkaa. Tämä lisää välillisesti työnantajien painetta liittyä työehtosopimuksiin, vaikka ne eivät olekaan yleissitovia.
– Ruotsissa on yhdistelmä alakohtaista ja paikallista sopimusta. Liitot solmivat valtakunnalliset työehtosopimukset työnantajaliittojen kanssa. Järjestäytymättömien työnantajien kanssa solmitaan liityntäsopimukset, jotka joudutaan tekemään yrityskohtaisesti erikseen, selittää Raina Globalin työelämäkonsultti Jyrki Raina tämänpäiväisessä Kunnon työn päivän seminaarissa Helsingissä.
Poliitikot pyrkivät puuttumaan
Raina ei pidä yleissitovuuden määrittämistä lailla välttämättömänä työmarkkinoiden toimivuudelle. Ruotsin ja Tanskan neuvottelukulttuurissa sopimusneuvottelut hoitavat työmarkkinajärjestöt, vaikka pakkoa ei ole. Suomessa järjestelmä on uhatumpi, koska keskustelukulttuuri ei ole täällä yhtä vahva.
Politiikan sotkemisesta työmarkkinatoimintaan Raina varoittaa Portugalin, Kreikan ja Romanian esimerkillä. Siellä kansanedustajat ovat puuttuneet työmarkkinaosapuolten vapauteen sopia palkoista.
– Jos Sipilän hallitukselle voi jostakin asiasta olla kiitollinen, niin siitä, että se herätti meidät huomaamaan, että sama on mahdollista Suomessa. Me saimme taistelullamme pysäytettyä pahimmat pakkolait, mutta tulevia Sipilöitä on vielä varastossa, Raina heittää.
Työmarkkinajärjestelmä joustaa
Kuuden tutkitun maan sopimusjärjestelmät eroavat voimakkaasti toisistaan ja Suomesta. Ylempien toimihenkilöiden YTN:n puolesta puhunut Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa kehottaa katsomaan syvemmälle järjestelmään.
– Suomi ei työehtojen puolesta mikään saari. Meillä ei ole erityisen poikkeuksellinen järjestelmä. Meillä on yksi tapa hoitaa asioita, mutta samaan lopputulokseen päätyviä järjestelmiä on muuallakin.
Oksa kritisoi julkisuudessa syntynyttä käsitystä, että suomalainen työmarkkinajärjestelmä olisi poikkeuksellinen. Lisäksi hän purkaa mielikuvaa palkan muodostuksen jäykkyydestä.
– Jos meilläkin sovitaan palkankorotuksista paikallisesti, voi periaatteessa sopia ihan mitä tahansa ja tarvittaessa tulee perälauta. Ei se kovin jäykkä järjestelmä ole, Oksa kiteyttää.
Teksti ja kuvat: Janne Luotola
