Veroparatiisit uhmaavat poliittista päätöksentekoa ja toimivat pelotteena, jolla perustellaan alhaisempaa verotusta ja löysempää sääntelyä. Brittiläisen taloustoimittajan Nicholas Shaxsonin mukaan yli puolet maailman kaupasta kulkee veroparatiisien kautta. Hän esitteli kirjaansa Aarresaaret Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin seminaarissa.
Kirja on pureva selvitys veroparatiisien roolista kansainvälisessä taloudessa. Shaxsonin mukaan poliitikot ovat voimattomia kansainvälisen veronkierron edessä.
Shaxsonin mukaan veroparatiiseissa on piilossa henkilökohtaista omaisuutta yli 10 000 miljardia dollaria. Ne ovat eliitin projekti, jolla on suora yhteys myös meneillään oleviin pankkikriiseihin.
– Veroparatiisit ovat myötävaikuttaneet euroalueen velkakriisin syntyyn. Pankkien on houkuttelevaa paeta niihin lainsäädäntöä, ottaa velkaa ja kasvaa jättiläiseksi, jota edes hallitukset eivät kykene pitelemään, Shaxson sanoi.
Maailman suurimmat veroparatiisit löytyvät Yhdysvalloista ja Britanniasta sekä myös Sveitsistä, Luxemburgista ja Itävallasta. Lontoon Cityn maine veroetuja jakavana ja pankkisalaisuutta tarjoavana talouskeskuksena syntyi jo 1950-luvulla.
Sosiaaliturvakin vaarassa
Veronkierto on SASK:in toiminnanjohtajan Janne Ronkaisen mielestä yhteiskunnallisesti ja sosiaaliturvan kannalta iso kysymys, johon ay-liikkeen pitäisi ottaa kantaa.
– Yrityksillä ei ole varaa maksaa säädyllisiä palkkoja, kun voitot siirretään veroparatiiseihin. Myöskään sosiaaliturvajärjestelmän kehittämiseen ei tällöin jää rahaa, Ronkainen sanoi.
Ongelma ei Ronkaisen mielestä koske pelkästään kehitysmaita vaan mitä suurimmassa määrin myös teollistuneita maita, siis myös Suomea. Suomalaiset yritykset siirtävät toimintojaan kehitysmaihin ja ajattelevat, ettei niiden tarvitse siellä maksaa veroja. Verovapaita vyöhykkeitä on syntynyt niin Kiinaan kuin Intiaan houkuttelemaan yrityksiä sinne. Samalla niissä poljetaan sekä palkkoja että työntekijöiden sosiaaliturvaa.
Ihmisoikeuksia suojeltava
Finnwatchin toiminnanjohtajan Sonja Vartialan mielestä valtioiden velvollisuus on suojella ihmisoikeuksia. Tarvitaan myös enemmän säätelyä.
– Ay-liikkeellä on tärkeä rooli toimia yhdessä yritysten kanssa globaalilla yritysvastuukentällä. Yhteiskuntavastuustandardit voidaan näin jossain vaiheessa tehdä pakollisiksi kaikille yrityksille, Vahtiala sanoi.
Yksittäisellä kuluttajalla on pienet mahdollisuudet vaikuttaa isojen kaupparyhmien globaaliin toimintaan.
Globaalia sääntelyä tarvitaan
Myös SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntijan Pekka Ristelän mielestä yritysvastuu ja sääntely ovat globaalissa tavarantuotannossa kokonaisuus, jota on tarkasteltava sellaisena.
– Kuluttajien eettiset valinnat ja edelläkävijäyritysten ponnistelut eivät riitä, tarvitaan myös lainsäädäntöä, Ristelä sanoi.
Hän ihmetteli, miksi yritykset eivät aktiivisesti edistä globaalia sääntelyä. Kaupan keskusjärjestöt kun pyrkivät aktiivisesti juuri toiseen suuntaan eli purkamaan sääntelyä.
Ay-liikkeellä riittää tässäkin asiassa puuhaa, kun järjestetään rajat ylittävää tukea työntekijöiden järjestäytymiselle ja neuvotteluille sekä vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen.
Teksti: Ilona Mäenpää, Insinööriliitto
Kuva: Aleksi Vienonen
