Insinööriliiton lakimies Satu Tähkäpää oli tänään keskiviikkona kuultavana eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Aiheena oli hallituksen esitys kilpailukieltosääntöjen muuttamisesta.
– Muutosesitys on ehdottomasti parannus nykyiseen tilanteeseen, ja Insinööriliitto kannattaa sitä, Tähkäpää sanoo.
Liiton jäsenten tarkastettavaksi lähettämistä uusista työsopimuksista valtaosalla on työsuhteen jälkeistä aikaa koskeva kilpailukieltoehto. Se on usein työsopimuspohjassa vakiolausekkeena ja koskee monesti myös harjoittelijoita ja määräaikaisia työsopimuksia.
Kilpailukielto on yleensä kuuden kuukauden pituinen ja sisältää kuuden kuukauden palkkaa vastaavan sopimussakon.
– Tyypillisesti kilpailukiellosta ei ole työhaastatteluissa mainittu mitään eikä siitä siten ole myöskään neuvoteltu. Siitä huolimatta sopimuksissa todetaan kilpailukielto huomioiduksi palkassa, Tähkäpää kuvaa.
Kilpailukiellot ovat laajoja ja epämääräisiä, vakiintuneesti kielletään suora ja epäsuora kilpailu kaikkien konserniyritysten kanssa sekä asiakkaille työllistyminen.
Rajoitusajan korvaus isommaksi
Työntekijän kuukausittaiset ansionmenetykset ja toimintavapauden rajoitukset ovat joka kuukausi samat riippumatta kilpailukiellon pituudesta.
– Esitetty korvaustason porrastaminen asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaa eikä yhdenvertaisuuden sivuuttamiselle ole asiallisia perusteita, Tähkäpää huomauttaa.
Kilpailukiellot käytännössä estävät työntekijän työllistymisen omalle alalleen rajoitusaikana. Työntekijän on myös käytännössä mahdotonta selvittää kilpailukiellon pätevyys omalta kohdaltaan, koska se edellyttäisi pitkäkestoista tuomioistuinprosessia.
Tähkäpään mielestä edellä mainittujen seikkojen vuoksi korvauksen taso on alimitoitettu, ja rajoitusajan korvauksen pitää vastata työntekijän ansionmenetystä kokonaisuudessaan.
Kielletyistä ehdosta seuraamus
Hallitusohjelman mukaan kilpailukiellon käyttöä rajataan täsmentämällä lainsäädäntöä ja säätämällä kiellettyjen ehtojen käyttämisen seuraamuksista tasapainoisella tavalla.
Esityksessä ei ole säädöstä kiellettyjen ehtojen seuraamuksista. Jos työnantaja laatii kielletyn kilpailukiellon, siitä ei ole sille mitään seurauksia, vaan työnantaja saattaa vedota itse laatimansa sopimuksen mitättömyyteen ja kieltäytyä maksamasta korvausta rajoitusajalta.
Työntekijä, joka haluaa vaihtaa työpaikkaa, sopii uuden työn alkamisen vasta rajoitusajan jälkeen, ja työnantajan vedotessa mitättömyyteen työntekijä jää vaille mitään tuloja rajoitusajalla.
Esitys on vastoin työoikeuden heikomman suojan periaatetta. Tähkäpään ehdotuksen mukaan esitystä pitää täsmentää siten, että hallituksen esityksen perusteluihin lisätään:
– Sopimuksen laatijana ja vahvempana osapuolena työnantaja ei voisi yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti yksipuolisesti vedota kilpailukieltosopimuksen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen.
Sopimussakko kokonaan pois
Hallitusohjelman edellyttämää tasapainoa ei ole myöskään työntekijälle maksettavan korvauksen ja sopimussakon välillä. Esityksen mukaan työntekijä voi joutua korvaamaan sopimussakkona kuuden kuukauden täyttä palkkaa vastaavan korvauksen, mutta työnantajan suorittama korvaus kuuden kuukauden kilpailukieltoajalta on 40 prosenttia työntekijän palkasta.
Insinööriliiton kanta on se, että sopimussakon mahdollisuus pitää esityksen yhteydessä poistaa. Työnantajalle jäisi tällöin edelleen mahdollisuus vaatia vahingonkorvausta.
– Toissijaisesti katsomme, että sopimussakon suuruus pitää rajoittaa enintään samansuuruiseksi kuin työntekijän saama korvaus on, Tähkäpää sanoo.
Teksti: Kirsi Tamminen
Piirros: Markku Haapaniemi
