Maan hallitus antoi maaliskuun puolessavälissä eduskunnalle esityksen ydinenergialain uudistamisesta. Ydinvoimalaitoshankkeet ratkaisisi tulevaisuudessa eduskunnan sijaan valtioneuvosto tai pienissä hankkeissa työ- ja elinkeinoministeriö. Lisäksi STUK antaisi luvat pienille ydinlaitoksille, kuten käytetyn polttoaineen varastoille.
Lakiin ehdotetut muutokset tekisivät ydinenergian rakentamisesta aiempaa enemmän muita teollisia hankkeita muistuttavan prosessin ja tekisi hankkeiden luvittamisesta aiempaa virtaviivaisempaa.
– Tarkoitus on sujuvoittaa lupajärjestelmiä ja vähentää STUKin erillisiä hyväksyntöjä, tiivistää kehittämisjohtaja Jussi Heinonen STUKista.
Ydinenergia yleistyy maailmalla, ja energiamuodolla arvioidaan olevan uusia mahdollisuuksia myös kotimaassa. Kotimaahan on muun muassa kaavailtu kaukolämpöverkkoon yhdistettäviä pienydinvoimaloita, ja fuusiovoimaloiden tutkimusta halutaan helpottaa.
Ydinvoiman yleistymisen syynä maailmalla on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja korkea energiatiheys, jonka ansiosta tarvittava polttoainemäärä on vähäinen.
Huonot kokemukset yksittäisistä suurista voimalaitoshankkeista, kuten myöhästyneestä Olkiluoto-3:sta, ovat lisänneet kiinnostusta pieniin, sarjatuotantona valmistettaviin voimaloihin.
– Isoja määriä niin sanotusti bulkkina valmistava voi olla laadukkaampi toimittaja kuin sellainen, joka valmistaa yksilöllisen komponentin. Tässä hinta ja turvallisuus kulkevat käsi kädessä, Heinonen sanoo.
Lain valmistelu menee käsiteltäväksi valiokuntiin. Hallituksen tavoitteena on, että laki, asetukset ja määräykset tulisivat voimaan ensi vuoden alusta.
Käyttökohteet monipuolistuvat
Ydinvoiman kaksi suurinta kehittäjää maailmalla ovat Venäjä ja Kiina. Venäjä rakensi viime vuosikymmenen lopulla käyttöön otetun kelluvan ydinvoimalan, Akademik Lomonosovin, joka tuottaa lämpöä ja sähköä Viljutšinskissa Kamtšatkan niemimaan rannikolla.
Kiinassa puolestaan kehitetään erilaisia reaktorityyppejä perinteisten kiehutusvesireaktoreiden rinnalle.
Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kehitetään niin sanottuja pienydinvoimaloita. Suurten yksiköiden tuottaman sähkön hinta on halpa, mutta pienten yksiköiden edullisuus syntyy sarjatuotannosta.
– Sarjatuotannon toteutuminen edellyttää kuitenkin huomattavaa uudelleenajattelua hankesuunnittelussa, luvituksessa ja toteutuksessa, arvioi energiatekniikan professori Juhani Hyvärinen LUT-yliopistosta.
Pieni, yksinkertainen ja vain lämpöä tuottava laitos voitaisiin ydinenergialain muutoksen turvin rakentaa lähelle asutusta kotimaassa. Pieniä reaktoreita suunnittelevat muun muassa ranskalaiset Calogena ja Nuward sekä yhdysvaltalainen GE Hitachi. Länsimaista pisimmällä käytännön toteutuksessa on kanadalainen Ontario Power Generation, joka rakentaa pieniä lämpöydinreaktoreita.
Kotimaassa pienen lämpövoimalan konsepteja ovat LUT-yliopiston Luther-yksikkö ja VTT:n suunnittelema kaukolämpöreaktori. Ainakin Helsinki, Kerava, Kuopio ja Lappeenranta ovat kiinnostuneita ydinkaukolämmön mahdollisuuksista.
Jos ydinvoiman sääntely sujuvoituu, riittäisi, että voimala olisi tyyppihyväksytty ulkomailla ja se voitaisiin asentaa ilman erillistä harkintaa myös kotimaahan.
Hyvärinen pitää ydinvoimaa myös ratkaisuna laivojen käyttövoimaksi, koska ydinvoima on halpaa, vaatii vähän polttoainetta ja antaa riittävästi tehoa.
Fuusiossa odotetaan läpimurtoa
Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Euroopassa kehitetään kilvan fuusioenergiaa. Siinä missä perinteinen ydinvoimala nojaa fissioon eli atomiytimen halkaisemiseen, fuusiossa kaksi atomia yhdistetään toisiinsa. Sama prosessi tapahtuu auringossa, mutta otollisten olojen tuottaminen maapallolla vaatii tutkimusta.
Maailmalla on useita kehityshankkeita, jotka perustuvat eri teknologiavalintoihin. Fuusioenergiaa on tuotettu jo useassa paikassa, mutta reaktion käynnistämiseen on toistaiseksi kulunut enemmän energiaa kuin sillä on tuotettu.
– Käännekohta lämmön tuotannossa (thermal break even) tapahtuu ehkä jo ensi vuonna tai todennäköisemmin vuonna 2028, arvioi VTT:n Finnfusion-hankkeen tutkimusprofessori Tuomas Tala.
Sen jälkeen tavoitellaan, että fuusiolaitos tuottaisi lämmöllä myös enemmän sähköenergiaa kuin fuusioreaktorin käyttöön on kulunut. Tämän Tala odottaa tapahtuvan 2030-luvun puolivälissä.
Kaupallista kannattavuutta Tala ei uskalla ajoittaa mutta väläyttää mahdollisuutta 2040-luvulla. Tässä vaiheessa tutkimuslaitosten hinnalla tai tuotannolla ei ole suurta väliä, koska tarkoitus on osoittaa, että prosessi toimii. Vasta vähitellen päästään ratkaisemaan niitä insinööriongelmia, jotka liittyvät itse tuotetun sähkön hintaan.
Suomessa on aktiivista fuusioenergiaan liittyvää tutkimusta, joka kytkeytyy sekä eurooppalaiseen ITER-reaktoriin että yksityisten yritysten fuusiohankkeisiin.
Teksti: Janne Luotola
Kuva: TVO
