Juto-1-robottiauto kulkee testireittiä Otaniemessä.
Jalmari Matilainen tekee sähköasennukset Twizyyn.
Insinööri-lehti

Robottiauto matkii poroa

Kasvuyritys Sensible 4 esitteli eilen ilman kuljettajaa kulkevan ajoneuvon, jonka automatiikasta yritys povaa vientituotetta maailmalle.

Espoon Otaniemessä liikkuu keltaisilla vilkkuvaloilla varusteltu pikkuauto. Kyydissä istuu ihminen, mutta kädet eivät koske rattiin. Käynnissä on ensimmäinen julkinen näytös, jossa tänä vuonna perustetun yhtiön kehittämä tekoäly ohjaa ajoneuvoa.

Ajoneuvo on nimetty Juto-1:ksi eli ajoporoksi. Santamala vertaa robottiauton navigointia poromiehen kotiinpaluuseen kovassa pakkasessa ja tuiskussa.

– Porofarmari panee hupun ja pipon silmille ja ottaa hihnasta kiinni, ja poro osaa automaattisesti kotiin, vertaa toimitusjohtaja Harri Santamala.

Poro löytää kotiin vaikeassakin säässä yhdistelemällä eri aistien tuomaa tietoa. Robottiautossa aisteina toimivat muun muassa 3d-lidartutkat, perinteiset tutkat, lämpökamera, kamerat, kineettinen anturi ja paikannuslaite.

Itsenäisyyspäivänä Juto-1 kuljetetaan Muonion älytielle testiajoon. Myöhemmin talvella auto liikkuu Espoossa, Vantaalla ja Hämeenlinnassa osana Uudenmaanliiton ja Suomen Kasvukäytävän Aigo-hanketta.

Talvi ei yllätä autoa

Testiajoneuvoksi valittiin Renault Twizy. Siinä on ennestään pieni määrä sähkövarusteita, mikä helpotti automaation liittämistä autoon. Kaksipaikkaisena ajoneuvona se lienee samankokoinen kuin tulevaisuuden taksit, kun kuljettajaa ei enää tarvita.

Sensiblen tekniikan on tarkoitus voittaa luotettavuudessa esimerkiksi lumettomassa Kaliforniassa kehitettävä automaattiohjaus. Tämä on hieman ironista, sillä tekniikkaa testataan Twizyssä, jota ei ole suunniteltu talviajoon.

– Se motivoi meidän tiimiä kehittämään etäkontrollia, jolloin sitä voi ohjata mukavasti takkatulen äärellä, Santamala vitsailee.

Yhtiö käynnistyi nopeasti

Ensimmäiset kaupalliset automaattiajoneuvot ovat todennäköisesti linja-autoja. Sensible on mukana kahdeksan suomalaisen organisaation konsortiossa, jotka valmistelevat sukkulabussin prototyyppiä ensi vuodeksi. Konsortioon kuuluu yrityksiä ja kaksi ammattikorkeakoulua.

Automatiikka on tarkoitus lisensoida myöhemmin autonvalmistajille. Valmistajat puolestaan myyvät automaattiajoneuvoja liikkumispalvelun järjestäjille, kuten joukkoliikenteen operaattoreille.

– Me tulemme näkemään automaation jaetussa liikenteessä eli podeissa, takseissa, vuokra-autoissa ja julkisessa liikenteessä, Santamala ennustaa.

Sensible 4:n nimi viittaa siihen, että yhtiö kehittää nelostason automaatiota, jossa viimeisenä varmistuksena pysyy vielä ihminen. Yhtiön on perustanut Santamala, kolme muuta henkilöä ja Gim-yhtiö.

Insinöörit saivat vastuuta

Toimitusjohtaja opettaa yhä sivutoimisesti ajoneuvotekniikkaa Metropoliassa, ja hän on palkannut Sensiblelle työntekijöitä koulun kautta.

Juton sähköjärjestelmän on tehnyt konetekniikkaa opiskellut Jalmari Matilainen, joka tekee nyt täysipäiväisenä työntekijänä lopputyötä Sensiblelle. Hänestä robottiauton
suunnittelu on mielenkiintoista.

– Sen takia tähän lähdinkin, Matilainen perustelee.

Kollegat Teemu Korhonen ja Marko Lindroos vastaavat tulevan automaattibussin mekaanisesta suunnittelusta.

– Tämä tuntuu vielä tulevaisuudelta, mutta kyllä tästä tulee arkisempaa, kun tämä ajoneuvo alkaa liikkua liikenteessä, Lindroos tuumii.

Teksti ja kuvat: Janne Luotola, Insinööriliitto