Puhe paikallisesta sopimisesta on hallinnut pitkään julkista keskustelua työehdoista. Teollisuuden palkansaajat TP julkaisi tänään raportin neljästä paikalliseen sopimiseen liittyvästä myytistä.
Yleisen myytin mukaan Suomessa on jäykät työmarkkinat. Tutkija Satu Ojalan mukaan tämä ei pidä paikkaansa, sillä jo nykyään useiden työehtosopimusten perusteella työehdoista voidaan sopia paikallisesti.
– Paikallisella sopimisella tarkoitetaan välillä ehkä sitä, että halutaan purkaa yleinen työehtosopimus, Ojala tulkitsee.
Työmarkkinoilla on Suomessa monta joustavaa mekanismia. Erilaisia joustavia työmuotoja on lukuisia: määräaikaisia, osa-aikaisia, nollatunti-, vuokratyö-, ostopalvelu-, alihankinta- ja alustatyösopimuksia sekä itsensä työllistämistä.
Työehtosopimukset toisaalta estävät palkkakilpailua alaspäin, toisaalta eivät ylöspäin. Työntekijöiden lomauttaminen ja irtisanominen on helpompaa kuin monessa muussa maassa.
Keskitetty sopiminen lisännee työtä
Työpaikkoja tulee myytin mukaan lisää, jos työehdoista sovitaan paikallisesti. Tälle tutkija Paul Jonker-Hoffrén ei löytänyt tieteellistä näyttöä.
– Uusimmat meta-analyysit osoittavat pikemminkin, että keskitettyjen järjestelmien purkaminen joustavuuden lisäämiseksi ei johda myönteisiin työllisyyslukemiin.
Keskitetyn sopimisen maissa työllisyys on keskimäärin korkeampi kuin hajautetun sopimisen maissa.
Paikallinen sopiminen lisää myytin mukaan myös tuottavuutta. Tästäkään ei ole näyttöä. Jonker-Hoffrén pohtii, tarkoittaako paikallinen sopiminen käytännössä palkkojen alentamista. Jos palkkoja alennetaan, näyttää siltä, että tuottavuus voi jopa laskea.
– Jos työn kustannukset laskevat, työnantajalla on heikommat kannustimet kehittää työprosessia ja investoida tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Työnantajien valta kasvaa
Myytti työnantajien vallan kasvusta näyttää lyhyellä aikavälillä pitävän paikkaansa. Tutkija Markku Sippola olettaa, että paikallisen sopimisen lisääminen tarkoittaisi työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumista ja yrityskohtaisia sopimuksia.
– Se toisi yrityksille mahdollisuuksia halpuutta työprosesseja ja johtaisi työntekijöiden keskinäiseen kilpailuun. Työntekijöillä olisi aiheellinen pelko palkkojen sanelusta.
Pitkällä aikavälillä työntekijät kuitenkin reagoisivat palkkojen laskemiseen, ja työehtojen puolesta yrityksessä olisi järjestettävä uudelleen jonkinlainen työntekijöiden edustus.
Sippola pitää yrityskohtaista sopimista huonona ratkaisuna työllisyyden nostoon. Nykyjärjestelmä on ennustettava ja suhteellisen vakaa. Se lisää uskallusta investoida tulevaan.
– Paikallisen sopimisen edistäminen ei edellytä nykyisen järjestelmän purkua, vaan sitä voidaan edistää nykyjärjestelmän sisällä.
Etla kritisoi
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tutkija Antti Kauhanen kritisoi kommenttipuheenvuorossaan TP:n raporttia siitä, että vaikka tutkimuskirjallisuus pitää keskitettyä sopimista hajautettua parempana, tutkimustiedon valossa kaikista paras näyttää olevan hajautettu ja koordinoitu malli.
– Siinä palkankorotusten taso sovitetaan makrotalouden tilanteeseen ja yritystasolla on joustavuutta.
Kauhanen muistutti myös, että hajautettu ja koordinoitu malli näyttävät johtavan korkeaan työllisyyteen. Sen sijaan mallissa, jossa palkat eivät jousta alaspäin, työpaikkojen määrä vähenee talouskriisien yhteydessä.
Tutkijat vastasivat Kauhasen kritiikkiin, että keskitetty sopiminen ei eroa käytännössä hajautetusta ja koordinoidusta mallista. Myös tässä mallissa voidaan sopia työn ehdoista paikallisesti. Nykyisissäkin työehtosopimuksissa on esimerkiksi kriisilausekkeita, jotka mahdollistavat jopa työehtosopimusten palkan vähimmäistason alittamisen poikkeustilanteissa.
Tutkijat muistuttivat lisäksi, että korkeat palkat näyttävät olevan yhteydessä korkeampaan tuottavuuteen. Kansantalous ja tuottavuus kärsivät, jos palkkataso laskee.
Tutkijat eivät pelkää, että työnantajat laskisivat vanhojen työntekijöiden palkkoja yrityskohtaisessa sopimisessa. Sen sijaan pelkona on, että aloittavien työntekijöiden palkkoja poljettaisiin.
Teksti: Janne Luotola
Kuva: Elena Noeva /Mostphotos
