Laviassa kotitilallaan perheensä kanssa asuva Haikkonen opiskeli 1980-luvulla Porin teknillisessä opistossa talonrakennusinsinööriksi. Kymmenen vuoden kilpaurheilu-uran jälkeen opinnot täydentyivät Tampereella diplomi-insinöörin tutkinnolla.
– Olen Lavian Kisan kasvatti. Ryhdyin vasta aikuisena treenaamaan. Aikuisiällä edustin Porin Tarmoa ja Lahden Ahkeraa. Molemmat seurat tarvitsivat vahvistusta viestijoukkueisiinsa, kertoo Haikkonen, jonka ennätys 400 metrillä on 53,26 ja 100 metrillä 11,87.
Kilpaurheilu-ura poiki Haikkoselle SM-mitaleita ja edustustehtäviä Suomen yleisurheilumaajoukkueessa. 2000-luvulla urheilu vaihtui politiikkaan. Hän sanoo olevansa politiikassa hoitamassa yhteisiä asioita omista lähtökohdistaan.
– Minulla ei ole yhtä tai kahta asiaa, jota ajaisin henkeen ja vereen. Yritän katsoa asioita laajemmin ja sovitella asioita yhteen, keskustan listalta eduskuntaan pyrkivä Haikkonen sanoo.
Suomi on alueiden Suomi
Haikkonen on Porin kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Aluevaaleissa heltisi paikka Satakunnan hyvinvointialueen valtuustoon ja sitä kautta myös aluehallitukseen.
– Hyvinvointialueilla riittää haasteita edelleen. Budjetit ovat alijäämäisiä joka puolella Suomea. Miten saamme rahat riittämään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, hän sanoo.
Haikkonen puhuu alueiden välisestä oikeudenmukaisuudesta. Hänelle hyvä Suomi on sellainen, jossa ihmiset ja perheet voivat asua kaupungissa tai maalla omien mieltymystensä mukaan.
– Se vahvistaa kansakunnan eheyttä. Onneksi Suomessa voi asua, tehdä töitä ja käydä koulua melkein missä vaan, porilaisessa insinööritoimistossa projektipäällikkönä työskentelevä Haikkonen sanoo.
Sivistys luo hyvinvointia
Haikkosen mielestä Suomessa on pidettävä kiinni mahdollisuuksien tasa-arvosta. Kaiken a ja o on koulutus: jokaiselle nuorelle on tarjottava mahdollisuus sivistykseen asuinpaikasta tai taustoista riippumatta.
– Tasokas peruskoulutus, tutkintokoulutuksen maksuttomuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo ovat suomalaisen hyvinvoinnin perusta. Niitä ei saa päästää rapautumaan, hän sanoo.
Koulutuksen ja sivistyksen hankkiminen ei pääty kouluun tai tutkintoon, Haikkonen muistuttaa. Työelämässä on päivitettävä osaamistaan, moni joutuu työuransa aikana kouluttautumaan uudelleen.
– Oli kyse sitten koulusta tai työelämästä, kaikki on syytä pitää mukana. Se paitsi inhimillistä myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, Haikkonen sanoo.
Teksti ja kuva: Jari Rauhamäki
