Petri Ruususen käsissä on 30 vuoden aikana syntynyt koruja, kustomoituja moottoripyöriä ja mielikuvitusesineitä, jotka vaalivat kultasepän päässä jalostunutta ”huudiperinnettä”.
Turun Hirvensalossa asuvan kultaseppä Petri Ruususen elämä on omien sanojensa mukaan monen sattuman summa. Hän syntyi kiukaislaisen suutarin ja kenkäkauppiaan perheeseen iltatähtien iltatähtenä, paljon sisaruksiaan nuorempana.
– Itse asiassa ei minun olisi pitänyt edes syntyä, sen verran iällä vanhempani olivat, Ruusunen kertoo käsiään levitellen.
Koulu sujui ikätovereiden kanssa mopoja viritellessä ja suutarinverstaan koneisiin ja työkaluihin tutustuessa. Isän verstaassa Ruusunen oppi moottorien tekniikan sekä työstämään eri materiaaleja. Lopputulos on mopopojille tuttu: paikkakunnan monen koulupojan Solifer ja Tunturi sai Ruususen käsissä lisää vauhtia.
– Isä oli taitava käsistään, kansantaitelija, valmisti nahasta yhtä jos toistakin. Todennäköisesti kädentaidot ovat häneltä perittyjä, Ruusunen pohtii.
Kultasepäksi sattumalta
Kultasepäksikin Ruusunen ajautui sattumalta. Pikkupoikana hän oli kerta toisensa jälkeen katsellut kirjasta smaragdin kuvaa ja miettinyt, mikä tuokin on. Lukion jälkeen opinto-opas aukeni Ruususen mukaan vahingossa Lahden kultaseppäkoulun kohdalta.
– Oppiaineiden kohdalla luki ”jalokivioppi”. Sain ahaa-elämyksen, vihdoinkin pääsisin selvittämään, mikä smaragdi on, hän muistelee opiskelupaikan valintaansa.
Mutta ei ura kultaseppänä niin vain urjennut. Raskas työ paikallisessa nahkatehtaassa lisäsi nuoren miehen opiskeluinnostusta, mutta kultaseppäkoulun ovi aukeni vasta toisella yrittämällä. Yhden vuoden Ruusunen oli insinööriopissa Porin tekulla.
– Kultaseppäkouluun otettiin kymmenen tyttöä ja kymmenen poikaa. Toisena vuotena olin pojista ensimmäisellä varasijalla. Sain tiedon pääsystäni edellisenä päivänä, kun koulu alkoi. Joku kymmenestä peruutti. Minun onneni.
Taito on jalostunut taiteeksi
Ruusunen vietti viikonvaihteessa 30-vuotistaitelijajuhlaa. Juhlan kunniaksi hän esitteli valmistamiaan koruja, erikoismoottoripyöriä ja ”apparaatteja” Turun VPK-talolla.
Näyttely on poropeukalolle mykistävä kokemus. Esineet ovat toinen toistaan taidokkaammin valmistettuja, täynnä pieniä, loppuun saakka mietittyjä ja hiottuja yksityiskohtia. Ei ole ihme, että Ruususen rakentamat ja alan ammattilaisten maalaamat custom-pyörät ovat herättäneet huomiota ympäri Eurooppaa.
Satunnainen kävijä viehättyy enemmän tekijän mielikuvituksen tuotteena syntyneistä esineistä, kuten gudumetristä, valveuttajasta ja kitharaphonesta. Mitä ovat nämä salaperäiset, toimivilta näyttävät laitteet?
Tiedonjano ei sammu, mutta saa lievitystä myyntitiskillä, josta mukaan tarttuu Huudin, tähtitieteellisen ja -taiteellisen aikakauslehden kolme numeroa. Lehdistä käy ilmi, että jossakin Hirvensalon uumenissa on jopa alan museo.
Vilkaisu lehtiin ja piipahtaminen Ruususen nettisivuilla paljastavat kultasepällä olevan aimo annos pilkettä silmäkulmassa. ”Apparaatit” eivät ole vain esineitä, vaan niillä on myös mielikuvitukselliset, humoristiset tarinansa.
Teksti ja kuvat: Jari Rauhamäki, Insinööriliitto
