Tarmo Lemola on vetäytynyt mökille Lammin Kahtlammille.
Insinööri-lehti politiikka

Emeritustutkija haluaa nostaa tki-investoinnit jaloilleen

Yhteisymmärrys suomalaisen tieteen, teknologian ja innovaatioiden tarpeesta on hukassa.

Tampereen yliopiston kunniatohtori Tarmo Lemola patistaa maan hallitusta ja yrityksiä palauttamaan innovaatiopolitiikan jaloilleen. Hän käsittelee aihetta omakohtaisella kokemuksella uudessa teoksessaan Kohti uutta tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa – Suomen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan kehityskaari 1960-luvulta 2020-luvulle.

Yhteinen näkemys innovaatiopolitiikan suunnasta on Lemolan mielestä hukkunut. Valtiovallan ja yritysten pitää hänen mielestään tunnistaa yhteiset intressit ja pienen maan toimijoiden keskinäinen riippuvuus.

Lemola ei kaipaa valtiolta suoraa tukea yrityksille. Verotukien sekä lainojen ja avustusten myöntäminen yrityksille on hänestä vanhanaikaista. Sen sijaan hän kohdentaisi julkista rahaa yhteisiin kehittämisohjelmiin.

– Tekesin kansalliset teknologiaohjelmat olivat yhteistyömuotona sellaisia, että sen tyyppisen mallin pohjalta tiede- ja teknologiapolitiikka pitäisi keksiä uudelleen nykyisessä yhteiskunnallistaloudellisessa tilanteessa.

Kehitykseen pitää investoida

Askel innovaatiopolitiikan vahvistamiseen on kasvattaa tutkimus- ja kehitysrahoitusta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä on kirjattu Marinin hallituksen tavoitteisiin. Tällä hetkellä t&k-menot matavat noin 2,7 prosentissa bkt:sta.

– En usko, että sillä on mitään toteutumisen mahdollisuuksia pitkään aikaan. Suomi oli 2000-luvulla maailman ykkösenä, mutta se johtui Nokiasta. On mahdotonta löytää korvaajaa sille aukolle, jonka Nokia jätti, Lemola puuskahtaa.

Harppausta takaisin ei voi tehdä vain julkisilla varoilla, vaan sen tarpeellisuus on tajuttava myös yrityksissä.

– Jos rahallinen panos nostetaan jollekin tasolle, se ei vielä paljon lämmitä. Panokset pitää suunnata kansallisesti relevantteihin toimiin, ja se pitää tehdä tehokkaasti ja tuloksellisesti. Tämän takaa tiivis kansallinen yhteistyö yritysten ja tutkimuslaitosten välillä.

Korona opettaa haasteista

– Se, miten tällä hetkellä mobilisoidaan aikaa, energiaa ja innovatiivisuutta koronaepidemian ratkaisemiseksi, on erinomainen esimerkki siitä, miten pitäisi toimia innovaatiopolitiikassa, Lemola kehuu.

Maailmalla on koronaa suurempiakin haasteita, jotka odottavat ratkomista. Lemola nostaa ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen teemoiksi, joissa Suomella riittää mahdollisuuksia teknologian kehittämiseen.

– Koronaepidemiassa ollaan ratkaisemassa ongelmaa, mutta näkisin, että meidän pitäisi olla ratkaisemassa myös mahdollisuuksia.

Suomi tuki markkinoita

Nyt eläkkeellä oleva Lemola valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1972 Helsingin yliopistosta. Hän toimi innovaatiopolitiikan parissa eri työpaikoissa: Suomen Akatemiassa, VTT:llä, tutkijana ja konsulttina muun muassa Advansis-yrityksessä. Lemola tiivistää kirjassaan innovaatiopolitiikan historian vuosikymmenet.

– Kaikki, mitä valtio on tehnyt innovaatiopolitiikassa, on ollut markkinataloutta tukevaa mutta hyvin vähän sitä ohjaavaa, hän luonnehtii.

Lemola pitää innovaatiopolitiikan tärkeimpänä elimenä tutkimus- ja innovaationeuvostoa. Se on toiminut eri nimillä vuodesta 1963 lähtien. Lemola katsoo, että pääministerin alaisen neuvoa antavan elimen toiminta on nykyään käytännössä kuollut.

– Se ei toiminut ohjaajana vaan koordinaattorina ja yleisen suunnan antajana. Sillä oli suuri psykologinen merkitys, hän luonnehtii neuvoston menneisyyttä.

Lemola sättii Suomen 2010-luvun innovaatiopolitiikkaa saamattomuudesta ja pitkäjänteisyyden puutteesta. Tutkimushankkeita on lähinnä ajettu alas. Pyrkimystä startupien tukemiseen hän pitää ymmärrettävänä, mutta valtion linjaa hän pitää epäselvänä.

– Ne menestystarinat, jotka sitä kautta ovat syntyneet, ovat jo ulkomaisessa omistuksessa.

Teksti: Janne Luotola
Kuva: Leena Lemola