Kestääkö työeläkejärjestelmämme suurten ikäluokkien paineen? Riittävätkö rahat nykynuorten tuleviin eläkkeisiin? Muutetaanko indeksiä? Leikkaako elinaikakerroin liikaa? Mitä tapahtuu eläkeiälle? Kuumat eläkekysymykset näyttävät värittävän pian alkavaa eduskuntavaalikampanjointia. Mutta mitkä asiat nousevatkaan pöytään tulevissa hallitusohjelmaneuvotteluissa?
Eläkekysymykset ovat myös seuraavien hallitusohjelmaneuvottelujen suuria kysymyksiä. Niistä käydään keskustelua niin, että eläkkeisiin liittyvät asiat näyttävät nousevan jopa kynnyskysymyksiksi. En ihmettele tätä yhtään, koska seuraavan hallituksen varassa on paljon, myös eläkkeisiimme liittyen.
Suuret ikäluokat ovat juuri eläköitymässä, ilahduttavan suuri osa heistä vanhuuseläkkeelleen. Tämä ajoittuu suurelta osin seuraavalle hallituskaudelle. Nyt on sopiva aika tarkastella työeläkejärjestelmämme kestävyyttä ja eläkkeiden riittävyyttä pidemmälläkin aikavälillä.
Eläkejärjestelmämme kestävyyteen voidaan vaikuttaa neljällä tavalla: työeläkemaksuilla, työeläkevarojen tuotoilla, eläke-etuisuuksiin puuttumalla tai työuria pidentämällä. Viime aikojen keskustelussa painopiste on ollut viime mainitussa. Vaikka keinoista saatetaan olla eri mieltä, kaikki tuntuvat pitävän välttämättömänä pidentää työssäoloaikaa, jotta eläkkeisiin ei tarvitsisi puuttua eikä työeläkemaksuja korottaa liian korkealle tasolle.
Työmarkkinajärjestöt sopivat niin sanotussa sosiaa litupossaan työeläkemaksujen nostamisesta vuoteen 2014 asti. Mitä tapahtuu sen jälkeen, on avoinna. Paineet maksutasoon tulevat kahdelta suunnalta. Toisaalta eläkejärjestelmämme kestävyys edellyttäisi maksujen nostamista, toisaalta yleinen paine veronkorotuksiin saattaa houkutella tarkastelemaan työeläkemaksujen noususta pidättäytymistä.
Työeläkemaksuista sopiminen on työmarkkinakysymys. Silti sitä ei voitane tyystin irrottaa yleisestä vero- ja finanssipolitiikastakaan, vaikutetaanhan maksuilla oleellisesti suomalaisen työn hintaan ja sitä kautta työllisyyteen.
Työeläkejärjestelmän rahoituksen kannalta toinen keskeinen kysymys on sijoitussäännösten vakaa ja pitkäjänteinen kehitys. Varsin mittaviksi kasvaneiden työeläkerahastojen tuotoilla on ratkaiseva merkitys. Vastikään laadituilla työeläkeyhtiöiden vakavaraisuussäännöksillä pyritään mahdollistamaan riittävän suuret tuotot riittävän pienellä riskillä. Tämä on kestävä tie.
On eläkeläisten, palkansaajien ja koko yhteiskunnan onni, että työeläkejärjestelmämme perusteisiin ei kohdistu suuria paineita. Silti on syytä olla tarkkana. Aika ajoin nousee esille uusia haasteita, milloin kotimaisia, milloin ulkomaisia.
Euroopan unionin piirissä käytävää eläkekeskustelua on seurattava tarkalla silmällä. Pari kuukautta sitten julkaistu vihreä kirja eläkepolitiikasta antaa ajattelemisen aihetta. Vaikka suomalaiset työeläkkeet on hyvin suojattu maamme liittymissopimuksella Euroopan unioniin, uusia näkökulmia tulee esille koko ajan. Suomi ei ole ikääntymisongelmien sa kanssa myöskään yksin. Kaikkialla Euroopassa painiskellaan saman ongelman kanssa. Myös muiden ratkaisuista voimme oppia.
Kotimaisessa keskustelussa nousee aika-ajoin esille ajatuksia muuttaa hajautettua järjestelmäämme keskitettyyn, valtiojohtoiseen suuntaan. Tätä kehitystä on varottava! Kolmikantaisesti pohjustettu, lakisääteinen, mutta hajautetusti toteutettu järjestelmämme on osoittanut vahvuutensa niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Miksi muuttaa hyvin toimivaa kokonaisuutta?
Tuleva hallitus joutuu yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa monien eläkepoliittisten haasteiden eteen. Siksi on tärkeää kirjata hallitusohjelmaan valmius laajaan asioiden valmisteluun ja tarvittaessa pikaisiinkin ratkaisuihin. Kaikkia haasteitamme emme pysty edes vielä näkemään. Silti niihin on oltava valmis reagoimaan.
Esa Swanljung
toimitusjohtaja, Työeläkevakuuttajat TELA ry
