Työmarkkinaosapuolet valmistautuvat tahoillaan neuvottelemaan työurien pidentämisestä. Tai miten sen nyt ottaa, joillekin työurien pidentäminen näyttää tarkoittavan vain ja ainoastaan eläkeiän alarajan nostamista vähintään kahdella vuodella. Ensimmäinen ongelma taitaakin olla se, kutsutaanko neuvotteluja työura- vai eläkeneuvotteluiksi.
On asiaa meidänkin työmaakopilla kahvitunneilla porukalla pähkäilty ja tultu siihen tulokseen, että taitaa se aikanaan luvattu ja kauan odotettu eläke karata käsistä. Tosiasia on, että herrat voi neuvotella ja päättää mitä tahansa, mutta ei ihmisen kroppa kestä mitä tahansa.
Kunhan pääsisi elävänä eläkkeelle.
* * *
Poikkeuksiakin toki on, ainakin suomalaisten urheilijoiden joukossa. Teemu Selännekin on ilmeisesti ottanut hallituksen työuran pidennyshöpötykset niin tosissaan, että aikoo pelata jääkiekkoa kukaties viisikymppiseksi. Ja ei missä tahansa, vaan maailman kovimmassa kiekkoliigassa.
Ilmeisesti saman johtopäätöksen ovat tehneet mäkihyppääjä Janne Ahonen ja viimeksi juoksija Jukka Keskisalo. Molemmat olivat kotvan aikaa ”eläkkeellä”, mutta niin vain Ahonen ilmestyi uudelleen hyppyrimäkeen ja Keskisalo juoksuradalle.
Ja mitä ajatella jalkapalloilija Jari Litmasesta, joka yritti harjoittaa ammattiaan, vaikka kroppa oli jo vuosia hajalla kuin suomalaisella sotaveteraanilla. Mies ilmestyi kentälle töihin lukemattomien sairauslomien jälkeen kerta toisensa jälkeen.
* * *
Kyseiset urheilijat – ja monet muut – ovat työuraneuvottelijoille erinomainen esimerkki siitä, miten työuria tulee aidosti ja kestävällä tavalla pidentää.
Ahosen ja Keskisalon pankkitilin paksuudesta on paha mennä sanomaan yhtään mitään, mutta Selänteen ja Litmasen osalta voi väittää, että eivät he työuraansa ole rahan takia jatkaneet. Kysymys ei ole ollut rahasta, vaan rakkaudesta lajiin, siitä että duuniin meneminen on ollut vuosi toisensa jälkeen mukavaa.
Eikä Teemua ja kumppaneita ole ajettu kentälle väkipakolla. Uran jatkuminen on edellyttänyt, että ammattimiehille on tarjottu mielekästä tekemistä, turha äkseeraminen on jätetty vähemmälle ja kavereilla on ollut sellainen olo, että heillä on vielä annettavaa.
Siinä on monelle pomolle opiksi otettavaa.
* * *
Hallitus puolestaan pidensi viime viikolla ainakin päivittäistä työaikaansa neuvottelemalla yötä myöten rakenneuudistuksen sisällöstä. Noin äkkiseltään ajateltuna työ ei mennyt hukkaan; paketista riittää parranpärinää pitkäksi aikaa, jopa Sieväselle.
Mutta ei sen enempää, perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja. Neuvottelujen jälkimaininkina osapuolet ryhtyivät kinaamaan rakenneuudistuksen isyydestä, kuka ensimmäisenä havaitsi rakenneuudistuksen tarpeellisuuden.
Sieväsen mielestä kaikki ovat väärässä. Sievänen muistaa vieläkin kuin eilisen päivän, kun edesmennyt valtioneuvos Harri Holkeri lanseerasi käsitteen rakennemuutos. Holkerin hallituskin taisi olla nimetty rakennemuutoshallitukseksi.
Siitä se alkoi, ikuinen rakennemuutos ja -uudistus. Ja se muuten oli nuorelle insinöörille vuosikymmenen verran sellaista rakennemuutosta, ettei paremmasta väliä.
Insinööri-lehti
Siltainsinööri Sievänen
