Insinööri-lehti

Seli, seli

Olen tuijottanut olympiakisoja televisiosta sen, mitä työnteolta ja muilta harrastuksilta olen ehtinyt. Mieleen ovat jääneet erilaiset selitykset, miksi kaikki ei ole mennyt aivan putkeen. Selittely tuntuu olevan laji, joka sopii meille suomalaisille lähes kaikilla elämänalueilla, ei vain urheilussa.

Otetaan kisoista pari esimerkkiä. Kaisa Mäkäräinen, ampumahiihto; sunnuntain pikamatka ei sujunut mitalitoivolta niin kuin etukäteen ajateltiin. Pystypaikalta suhahti pari laukausta ohi ja kun ampumapenkalla tuhraantui muutenkin paljon aikaa, sijoitus valahti 30. paikkeille.

Siitä alkoi selitysten sarja, joka ei ollut aivan looginen. Tähdätessä oli joku heijastus, kämpässä oli kuiva ilma, nenästä oli tullut verta ja sukset olivat olleet yhdet huonoimmista, joilla hän oli kisaa koskaan hiihtänyt. Mikä onnettominta, ampumahiihtäjän suksihuollosta vastaa oma sulhanen.

Huonon sijoituksen selityksistä viimeinen on ontuvin, olihan Mäkäräinen suksilla kisan kolmanneksi nopein.  Surkeista suksista on riittänyt puhetta – selittämään on joutunut jopa Mäkäräisen sulhasmies – mutta kaksi ohilaukausta on ohitettu lähes olankohautuksella. Lajin luonteen huomioon ottaen voisi ajatella, että niillä(kin) oli jotain vaikutusta huonoon sijoitukseen.

Entäpä Janne Ahonen, suomalainen mäkihypyn legenda, joka teki paluun mäkeen pienen tauon jälkeen. Siitäpä muutamat urheilutoimittajat innostuivat.  Ahosesta leivottiin syksyn aikana ahkerasti vuodenvaihteen mäkiviikon voittajaa ja olympiamitalistia, vaikka järki sanoo, että paluu maailman huipulle on enemmän kuin hankalaa.

Nyt on selittelyn aika, ei niinkään Ahosella, mutta medialla. Vaitonaisen ja yrmeän Ahosen ei tarvitse etsiä huonoille sijoituksille syytä syksyn sairasteluista tai muusta, toimittajat hoitavat selittelyn hänen puolestaan.

Toivon sydämestäni menestystä molemmille hienoille urheilijoille, ja etenkin Mäkäräisen kohdalla uskon sellaista olevan vielä monta kertaa tulossa. Samalla toivon, että nykyiset ja tulevat huippu-urheilijat löytävät syyn huonoon menestykseen mahdollisimman usein sieltä, missä se kulloinkin luuraa.

Selittely nimittäin tarttuu, etenkin jos siihen sortuvat suuret urheilusankarit. Huono koulumenestys on helppo laittaa surkean opettajan piikkiin, työpaikalla syy asioiden huonoon sujumiseen löytyy usein muista kuin itsestä. Selityksiä riittää, niitä tarvitaan, ikään kuin meillä ei olisi oikeus epäonnistua.

Kokeillaan toisinpäin. Myönnän, että nyt tuli kirjoitettua varsin kevyt ja huono teksti. Joten Kaisa hei, seuraavan kerran kun vedät pystystä kaksi laukausta ohi ja putoat sijoille ynnä muut, kyllä sinäkin voit sanoa ampuneesi päin takalistoa.

Jari Rauhamäki
Insinööri-lehden päätoimittaja
Insinööriliitto