Omistan muutamia Nokian osakkeita. Tulosjulkistusten yhteydessä odotan kieli pitkällä, parantaako suuri insinöörien työllistäjä tulostaan ja kuinka ruhtinaallisia osinkoja se maksaa. Jospa saisin ilmaisen kahvin sijaan jonakin vuonna ilmaisen lounaan.
Yhtiön tilinpäätöksen lukeminen ihmetyttää melkein joka kerta, toki samasta syystä kuin monen muun kotimaisen pörssiyhtiön. Nokian kolmannen vuosineljänneksen raportissa hyppää silmille tavanomainen rivi, uudelleenjärjestelykulut, jotka ovat nyt kasvaneet 44 miljoonasta eurosta 357 miljoonaan euroon.
Kryptinen ilmaus liittyy ainakin yhtiön säästöohjelmaan. Uudelleenjärjestelykulut kätkevät sisäänsä tavallisesti muun muassa henkilöstövähennyksiä, toimintojen siirtoja maasta toiseen, yksiköiden sulkemisia, organisaatioiden yhdistämisiä yritysostojen jälkeen ja ulkoistuksia.
Säästöjen tarkoitus on tietenkin pienentää tulevia kustannuksia ja parantaa kannattavuutta. Jos muut tekijät pysyvät ennakoitavissa, säästöjen pitäisi ajan mittaan kattaa uudelleenjärjestelyjen kustannukset ja parantaa sen jälkeen kannattavuutta. Eivät säästöt siis itsessään huono asia ole, mutta niiden järkevyys perustuu tänä päivänä tehtyihin oletuksiin.
Yhtiö paransi tulostaan kasvulla, ei säästöillä.
Millään yhtiöllä ei ole kuitenkaan kristallipalloa, jolla näkisi, mitä tuotteita ja millä kannattavuudella se oikeasti myy kaukaisessa tulevaisuudessa. Muun muassa Nokian menestys rakentuu pitkälti osaamiseen, joka muuttuu ajan tarpeiden myötä. Jos yhtiö menettää vähennysten takia osaajia, joita se muutaman vuoden päästä jälleen tarvitsee, kasvulta puuttuu edellytyksiä.
Jos työntekijöitä ei tarvita nyt tietyissä tehtävissä, heidän ammattitaitoaan kannattaisi kehittää koulutuksilla ja käyttää pitkän aikavälin tulevaisuuden rakentamiseen. Jos edes osa satojenmiljoonien uudelleenjärjestelykuluista investoitaisiin osaamiseen ja uuden liiketoiminnan kehittämiseen, investointien pitkän aikavälin tuotto voisi ylittää kustannussäästöistä saatavan hyödyn.
Toki yhtiön kolmannen neljänneksen tutkimus- ja kehitystoiminnan kulut olivat muhkeat 1,25 miljardia euroa. Kysymys on vain siitä, onko säästöjen ja t&k-toiminnan painotus mietitty riittävän pitkälle.
Kvartaalin vertailukelpoinen liikevoitto kasvoi edellisvuodesta 157 miljoonaa euroa. Samaan aikaan myynnin ja hallinnon kulut laskivat – ainakin osin säästöohjelman myötä – 11 miljoonaa euroa. Yhtiö paransi tulostaan siis ennen kaikkea kasvulla, ei säästöillä.
En ole sellainen osakkeenomistaja, joka myy osakkeet heti, kun niiden arvo on heilahtanut ostohintaa korkeammaksi. Aion elää ja omistaa vielä pitkään, ja toivon, että yhtiö porskuttaa vielä minunkin jälkeeni. Siksi toivon kotimaisilta jättiläisiltä rohkeutta kasvaa enkä varovaista himmailua.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja