Kyllä se vaan niin on, että kaikesta huolimatta vaalit kiinnostavat ihmisiä. Työmaan kahvikoppi on tästä hyvä ja elävä esimerkki. Vaalitenteistä, vaalimainoksista ja mielipidemittauksista siellä on tälläkin viikolla puhuttu. Ja osin jopa arvostavaan sävyyn, mikä on paljon se.
Torstaina ihmettelimme puolueiden kykyä tulkita mielipidemittausten ja vaalien tulosta itselleen edullisesti. Olivat luvut mitkä hyvänsä, voittajia tai ainakin iloisia tuntuvat olevan kaikki. Aina löytyy joku alueellinen gallup tai vanha mielipidemittaus, johon verrattuna uusi mittaus lupaa hyvää.
Niin se oli torstainakin tuoreen mielipidemittauksen kanssa. Ilo oli melkein ylimmillään joka puolueessa; yksi iloitsi ykkössijasta, toinen kohonneesta kannatusnumeroista, kolmas listasijoituksen paranemisesta ja neljäs muuten vaan.
***
Siitäkin puhuimme, että hattua pitää tuloksesta huolimatta nostaa jokaiselle naiselle ja miehelle, joka ehdokkaaksi asettuu. Kansanedustajan töistä emme tiedä yhtään mitään, mutta sen oli moni keskustelija havainnut, että vaalityö ei ole helppoa hommaa.
Oli sää minkälainen tahansa, vaaliläpysköiden, korttien ja karkkien tarjoajiin on törmännyt siellä, missä ihmisiä liikkuu. Eikä vaalityössä ei ole katsottu kelloa; myöhäinen koirankusettaja on voinut jopa puolenyönaikaan törmätä mainoksia postilaatikkoihin pudottelevaan ehdokkaaseen tai hänen tukimieheensä. Ja aamulla on taas lähdetty liikkeelle, joskus pitkänkin matkan päähän.
Kuten vanha Nieminen perjantaina totesi, vaali-illan voittajia ovat kaikki ehdokkaat tukijoukkoineen. Taisi jopa liikutuksen puuskassaan kutsua heitä kansanvallan sotureiksi.
– Mutta mää puhun nyt ihan tavallisista ehdokkaista, en tuolla televisiossa toistensa päälle puhuvista herranketkuista, hän tarkensi.
***
Vaalivetojakin on viikolla lyöty. Nähtäväksi jää, onnistuiko matematiikan päälle ymmärtävä nuorempi kirvesmies vetämään Sievästä retkuun.
– On mielenkiintoista nähdä, mikä puolue saa prosentuaalisesti katsottuna eniten lisäpaikkoja seuraavaan eduskuntaan, nuori mies heitti perjantaina puolihuolimattomasti.
Sen tarkemmin miettimättä Sievänen puuskahti saman tien ”tietenkin keskusta”. Huudosta päätellen moni muukin oli sokaistunut gallupsuosikki keskustan kannatusnumeroista. Kun nuorempi mies ilmoitti uskovansa enemmän vihreisiin, vetoahan siitä oli lyötävä. Panos oli tuttu, pullo Koskenkorvaa.
***
Kun kättä oli lyöty päälle, Sievänen ymmärsi nuoremman kirvesmiehen ystävällisellä opastuksella, että voitto ei olekaan niin varma kuin Sievänen hetki sitten ajatteli.
Jos molemmat puolueet kuittaavat sunnuntaina täsmällisesti vuoden 2011 vaalien paikkatappionsa, keskusta 16 ja vihreät 5 paikkaa, Sievänen joutuu maanantaina marssimaan pitkäripaiseen. Paikka suuntaan tai toiseen muuttaa tilanteen toiseksi.
Sellaista on vaalimatematiikka, mutta käy vaaleissa ja vedossa miten tahansa, Sievänen on voittaja. Ainahan vedonlyönnin häviäminen harmittaa, mutta eipähän tarvitse kärsiä krapulaa.
