Syksyllä 2013 Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi valittu ja tänä keväänä paikalta eläköityvä Jyri Häkämies on antanut Helsingin Sanomille tulevan oloneuvoksen pirtaan sopivan haastattelun, joka ei lukijalle suuria yllätyksiä tarjoa.
Julkista sektoria pitää tökkiä jo tavan vuoksi: julkishallinnon keventäminen ja sääntelyn vähentäminen on Häkämiehen mukaan ainoa tie kasvuun. Totta kai myös tekoälystä on näinä aikoina pakko sanoa jotain.
Häkämies on tekoälyn suhteen optimisti. Sen aiheuttamaan massatyöttömyyteen hän ei usko, tekoälyn mukana tulevaan tuottavuusloikkaan kyllä. Suomesta ei Häkämiehen mukaan tule tekoälyn kehittämisen suurvaltaa, mutta pienenä maana Suomi voisi olla sen soveltamisessa eturivissä.
Häkämies on entinen pitkäaikainen kokoomuksen kansanedustaja ja ministeri, joten toimittajan tuskin on tarvinnut isommin patistaa Häkämiestä kommentoimaan ajankohtaista poliittista tilannetta. SDP:n asema galluppien kestosuosikkina herättää pientä huolta, mutta Häkämiehen mukaan demarihallituksenkin kanssa voi elää.
Jos sitä tehdään laput silmillä, siitä ei hyödy kukaan.
Häkämiehen huolet liittyvät demarivetoisen hallituksen veropolitiikkaan ja tulevan kasvun eväisiin. Tulevien hallitusten sopeutusurakka on melkoinen, mutta Häkämiehen mielestä kasvun varmistamiseksi on huolehdittava tuotekehityksestä, innovaatioista ja koulutuksesta. Hän myös pelkää, että yritystuet joutuvat seuraavan hallituksen hampaisiin.
Häkämiehen vetämälle Elinkeinoelämän keskusliitolle nykyinen hallituspohja ja Orpon hallituksen ohjelma oli melkoinen lottovoitto. Hallituskauden aikana suomalaista työelämää on uudistettu ennenkokemattomalla tavalla: tuskin paljon erehtyy, kun väittää, että EK taisi saada Orpon hallituksen ohjelmaan lähes kaiken, mitä kehtasi esittää.
Ehkä hieman yllättäen Häkämies myöntää HS:n haastattelussa, että työmarkkinauudistusten ajoitus ei ehkä sittenkään mennyt aivan nappiin. Osa työmarkkinauudistuksista ei sopinut alavireisen talouden aikaan, mikä on voinut jarruttaa kasvua ja heikentää työllisyyttä.
”Työmarkkinauudistusten ajoitus oli vaikea. Ne ovat nousukauden uudistuksia”, Häkämies sanoo.
Elinkeinoelämän väistymässä olevan keulakuvan maltilliseen katumusharjoitukseen kiteytyy yksi suomalaisen työelämän kehittämisen tämän hetken ongelmista. Työelämää uudistetaan lyhytnäköisesti politiikka ja poliittinen tilanne edellä riippumatta siitä, miten se sopii talouden suhdanteisiin. Jos ja kun sitä tehdään silmälaput silmillä ja korvat kiinni, aikaa myöten siitä ei hyödy kukaan.
Toivoa sopii, että kulunut vaalikausi jää tässä suhteessa poikkeukseksi. Kotimaan politiikka ja talous kaipaavat tekijöitä, jotka näkevät metsän puilta eivätkä takerru omaan poliittiseen ja aatteelliseen agendaansa vahingoista välittämättä.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
