Taksiautoilijan suusta kuulee, miten maa makaa. Puhutaanhan taksi-indeksistä, ja joka tapauksessa kuljettajat näkevät yhteiskunnasta laajan kirjon väkeä. Viime kerralla taksimatka osoittautui silmä avaavaksi myös kyytiläiselle.
Nepalilainen kuljettaja paljastui ammattitaidoltaan erinomaiseksi – eikä vain kuljettajana. Hän oli hiljattain valmistunut ammattikorkeakoulusta automaatio- ja sähköinsinööriksi.
Aiemmin hän oli työskennellyt Suomessa kolmivuorotyössä leipomossa sähköasentajana, joka päivysti mahdollisten virhetilanteiden varalta. Toisinaan yö saattoi kulua taukohuoneessa syöden ja jouten ollen. Hälytyksen sattuessa piti juosta korjaamaan, vaikka lusikka olisi ollut matkalla suuhun. Moni yöpala oli kuulemma lentänyt roskiin.
Vaikka kolmen viikon vuorotteluputken jälkeen seurasi viikon vapaa, perheellistyneelle miehelle yötyö muodostui raskaaksi. Se pakotti vaihtamaan työtä ja opiskelemaan.
Maahanmuuttaja alkoi ajaa taksia, tosin öisin, koska myöhäiset vuorot annetaan tavallisesti rengeille. Insinöörinalku säästi kuitenkin rahaa ja perusti myöhemmin oman taksialan yrityksensä, jonka kyytiin hiljattain päädyin. Nykyään hän ajaa omalla autollaan ja palkkaa itse rengin ilta-ajoihin.
Laiskuudesta häntä ei ainakaan voi moittia.
Hän sanoi etsivänsä parhaillaan koulutustaan vastaavaa työtä sähköinsinöörinä. Ihmettelin, eivätkö kaikki sähköinsinöörit revitä käsistä. Kuulemma paikkoja on auki runsaasti, mutta noin sadasta hakemuksesta yhteenkään ei ole vastattu.
En voi kuin arvella, että nimi tuottaa ongelmia, mutta pelkääjänpaikalta kuullun tarinan perusteella ei voi varmuudella päätellä, että kysymys olisi rasismista.
Edes kielitaito ei ollut kaverilla esteenä. Hän suunnitteli menevänsä pian S2-kokeeseen, ja myös englanti sujuu häneltä hyvin – siis se usean kotimaassa toimivan firman virallinen työkieli.
Toiveikkaalta tuore insinööri silti vaikutti. Olihan työharjoittelukin vasta tehty ja tarvittaessa töihin tulevan sopimus sähköalan yrityksen tuotannossa. Pitäisi olla enää ajan kysymys, että koulutusta vastaavaa työtä löytyy. Laiskuudesta häntä ei ainakaan voi moittia.
Vaikka hän vaikutti kaikkiruokaiselta tarjottujen tehtävien suhteen, yhdestä asiasta hänellä oli niin huonoja kokemuksia, että hän istuu mieluummin taksin ratissa. Vuokratyössä hän on aina tuntenut saavansa huonommat edut ja huonomman kohtelun kuin yrityksen vakituiset työntekijät.
Kysyin kuljettajalta, onko hän harkinnut kuulumista ammattiliittoon. Hän kertoi olleensa hetken erään liiton jäsen muttei saaneensa sieltä kaipaamaansa palvelua. Hän sanoi uskovansa, että jos hän liittyisi koulutuksensa mukaiseen liittoon, sen tuomat tapahtumat ja sosiaaliset verkostot voisivat tuoda työtilaisuuksia virallisia hakukanavia paremmin. Näin insinööri avasi minulle kyydin aikana sekä ongelmansa että ehkä ratkaisunsa niihin.
Työnantajien ja maanmiesten puolesta toivon, että sähköjärjestelmät toimivat tässä maassa – vaikka apua pitäisi hakea vuorten takaa.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
