Muutaman kuukauden opiskelutauon jälkeen olen palannut Insinööriliiton viestintään korkeakouluharjoittelijaksi. Kevään aikana on tarkoitus jatkaa perehtymistä lehtien tekemiseen siitä, mihin viime vuoden kesäkuussa jäin.
Voidaan siis puhua eräänlaisesta comebackista. Comebackilla tarkoitetaan erityisesti musiikkipiireissä jonkin vanhan bändin tai artistin paluuta keikkalavoille ja musiikkibisnekseen. Taukoa voi olla välissä kymmeniä vuosia.
Comeback edellyttää, että bändi tai artisti on ollut riittävän suosittu ja esimerkiksi edellisestä hittibiisistä on kulunut tarpeeksi aikaa. Lisäksi pitää olla riittävän muistettu, mutta samalla tarpeeksi unohdettu, että comeback vaikuttaa aidolta.
Musiikkibisneksessä comebackeja ovat tehneet viime vuosina 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun taitteessa suosionsa huipulla olleet bändit. Suomessa tätä ilmiötä todistavat viimeisimpänä PMMP ja Nylon Beat, joita kaikki ”jonnet” ja ”niilot” eivät välttämättä muista. Kansainvälisellä tasolla on puhuttu esimerkiksi brittipopin paluusta.
Musiikin lisäksi myös vaatemuodit tekevät comebackin säännöllisin väliajoin. Viimeisimpinä paluunsa ovat tehneet vyölaukut, 1990-luvulta tutut keskijakaukset ja jopa 1980-luvun takatukat. 1990-luku ja 2000-luvun alku tuntuvat olevan muutenkin takaisin muodissa. Siis kirjaimellisesti, muodissa.
Ay-liikkeen haaste on sama kuin Björn Borgilla.
Politiikka on myös mahtavien comebackien areena. Monelle puolueelle ja poliitikolle on ennustettu loppua, mutta niin ne vain ovat kammenneet itsensä takaisin politiikan parrasvaloihin. On väitetty, että maailmanpolitiikassa comebackin ovat tehneet viimeisimpänä 1930-luvun ideologiat, kylmä sota ja suuremman oikeus kiusata pienempiään.
Aina comebackit eivät onnistu. Urheilu on yksi esimerkki epäonnisista comebackeista. Osa varttuneemmasta väestä saattaa muistaa takavuosien ruotsalaisen tennislegendan Björn Borgin. Borg yritti palata tenniskentille 1990-luvun alussa. Vuonna 1992 hän pelasi kahdeksan ottelua, joista ei voittanut yhtäkään.
Joku voi kysyä, pitäisikö myös ammattiyhdistysliikkeen tehdä kunnollinen kaikkien aikojen comeback? Ammattiyhdistysliike on riittävän vanha, sillä on tarpeeksi monta saavutusta ja moni muistaa vielä sen kulta-ajat. Ehkä se on myös välillä vähän unohdettu.
Ay-liikkeen haaste on kuitenkin sama kuin Björn Borgilla oli. Yritystä kyllä on, mutta uusi huippusuoritus puuttuu. Sellainen, josta puhuttaisiin vielä sadan vuoden päästä, kuten kahdeksan tunnin työpäivästä tai viiden päivän työviikosta.
Yksi comebackin elementti on nostalgia ja kaipuu vanhoihin hyviin aikoihin. Tässä voi olla ay-liikkeellä iskun paikka. Uusillakin työpaikoilla kaivataan vanhoja hyviä työehtoja.
Niin. Ja mietitään vaikka The Rolling Stonesia. Sen tuntevat edelleen lähes kaikki.
Lauri Väänänen
Insinööriliiton viestintäharjoittelija
