Onko syynä lähestyvä joulu ja nurkissa pyörivät tontut vai mikä, mutta tällä viikolla on työmaalla koettu sellainenkin ihme, että yhteiskunnallisista asioista on voitu käydä keskustelua ilman ylenmääräistä mekastusta. Suomeksi sanottuna olemme siis puineet asioita sivistyneesti.
Eivät puheenaiheet ole olleet sen helpompia kuin ennenkään, rohkeasti olemme tarttuneet perin hankaliin kysymyksiin. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka kauppojen aukiolon vapauttaminen, josta eduskunta suuressa viisaudessaan tällä viikolla päätti.
Sen hyvistä ja huonoista puolista olemme kahvitunneilla taittaneet peistä pitkin viikkoa sellaisella antaumuksella, että siinä olisi ollut monella sanomalehden pääkirjoitustoimittajalla opiksi ottamista. Eli asia on ollut toisaalta sitä, toisaalta tätä ilman kunnon johtopäätöksiä.
* * *
Ja sellainenhan kauppojen aukiolon vapauttaminen on, ei siitä mihinkään pääse. Toisaalta voi ajatella, että onhan se hienoa, että jatkossa voi mennä Prismaan ostamaan kahvipakettia, hiustenkuivaajaa ja sähköhellaa mihin aikaan tahansa. Voi olla, että siinä vähittäiskauppa piristyy ja uutta työtä syntyy.
Toisaalta voi sen ajatella niinkin, että ei se kauppojen aukiolon vapauttaminen paljon auta, jos kulutukseen käytettävissä oleva raha ei yhtään lisäänny. Ja sitähän tuo insinööri Sipilän hallitus yrittää pikemmin vähentää kuin lisätä. Kuten vanha Nieminen osuvasti totesi, kuka siellä Prismassa yöaikaa rahattomana pyörii, hän ei ainakaan.
– Jos siellä hehtaarihallin tavarapaljouden keskellä ei ole kuin muutama kassaneiti ja pari vartijaa, taitaa jäädä kansantaloudellinen hyötysuhde miinuksen puolelle, hän arveli.
* * *
Mitä uusiin työpaikkoihin tulee, voi niitä syntyäkin. Toisaalta voi käydä niinkin, että moni pieni myymälä joutuu laittamaan oven säppiin ja väkensä pihalle, kun jatkossa naapurin Ville ja Kalle hakevat myöhäisen illan ja viikonlopun tupakkilootansa ja keskikaljansa Prismasta eikä huoltoaseman kupeessa olevasta yhden Koon marketista.
Toisaalta taas kunnat joutuvat järjestämään lasten päivähoitoa nykyistä oudompaan aikaan, kun pienten lasten äidit – miksei isätkin – ovat kauppakeskuksen kassoila keräämässä Villen ja Kallen euroja parempaan talteen.
Voi olla, että siinä työllistyy yksi jos toinenkin lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja. Tämä puolestaan lisää painetta kunnallisen veroprosentin nostamiseen, mikä kukaties voi johtaa siihen, että pienen kunnan kamreeri tarvitsee yhden käsiparin lisää. Tai sitten ei.
* * *
Eli vaikea oli päästä selvyyteen vähittäiskaupan vapauttamisen vaikutuksista talouteen ja työllisyyteen, joten päätimme loppuviikosta jättää asian vatvomisen sikseen. Selvästi vaistosi, että lähestyvä joulu ja joulun askareet alkoivat pikku hiljaa hiipiä mieliin.
Perjantain kahvitunnilla vaihdoimme muutaman sanan joululahjoista. Kävi ilmi, että yllättävän monella homma alkoi olla jo niin sanotusti hanskassa; lahjat oli pääosin läheisille hankittu, ensi viikolla oli aika hyvää rakentaa jouluiloa ja -tunnelmaa.
– Niin että se siitä kauppojen aukiolon laajentamisen tarpeesta, kuului vanhan Niemisen yhteenveto viikon agendasta työmaakopin perimmäisestä nurkasta.
