Sievänen teki loppuviikosta vanhan Niemisen kanssa poliittisen tilanneanalyysin ihan kahdestaan. Tällä kertaa kyse ei ollut ikäsyrjinnästä eli nuorempien kloppien aliarvioinnista vaan yksinkertaisesti siitä, että asioita on vaan ilmassa liikaa isossa joukossa arvioitavaksi.
Mietimme asioita oikein tuopin ääressä. Ensin pohdimme suuria, presidentillisiä asioita. Kuten kansalle on ilmoitettu, pääministeripuolue keskustassa on virinnyt ajatus nimetä oma presidenttiehdokas jo tulevan kesän puoluekokouksessa.
Ja kuinkas sattuikaan, ensimmäinen potentiaalinen ehdokas ilmoittautui saman tien. Ex-pääministeri Matti Vanhanen haluaa katsoa, mihin suuntaan viisari värähtää vuoden 2006 vaalien 561 990 äänestä.
– Niin että vihreä tuuli puhaltaa jälleen, Nieminen totesi muistellen pelloilla roikkuneita muovisia matonkudesuikaleita.
* * *
Oitis ryhdyimme pohtimaan keskustan taktista vetoa erilaisista valtapoliittisista näkökulmista. Nieminen ryhtyi epäilemään, että noinkohan keskustan puoluejohdolla on jo tieto, että presidentti Sauli Niinistölle riittää yksi kausi.
– Ei tätä oikein muuten voi selittää. Onhan se pääministeripuolueelta aika kova temppu ryhtyä haastamaan hallituskumppanin riveistä valittua, varsin suosittua presidenttiä ensimmäisenä ja jo yli puolitoista vuotta ennen vaalia. Niin, ja tässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, hän puntaroi.
Niin että sitä vaan mietimme, että mitähän se Mäntyniemen isäntä mahtaa tällaisesta innokkuudesta miettiä.
* * *
Vanhasen ulkopoliittiset ansiot tunnustaen mietimme, että on se silti kova homma ehdokkaan keksiä asiaa yhdeksäntoista kuukauden kampanjaan.
– Se on meinaan pitkä aika olla median riepoteltavana. Etenkin Vanhaselle, Nieminen tuumaili ja jatkoi, että Väyrysen presidenttitietä tässä tietysti miinoitetaan.
– Joku on puoluetoimistolla laskeskellut, että tikin tavoin presidenttipelissä etupelto on puoli voittoa. Mutta näinköhän taktiikka toimii, vanha Paavo saa tällaisesta vaan kierroksia koneeseen. Ja tietenkin Väyrysen tukijat. Tästä voi tulla vielä hauskaa, hän hekumoi.
* * *
Ex-ministeri Jan Vapaavuoren uutta kirjaakin ehdimme illan aikana ihmetellä. Sievänen oli Ilta-Sanomista tavannut, että kirjassaan Vapaavuori toteaa ison joukon poliitikkoja, osa merkittävään asemaan nousseita, olevan patologisia narsisteja.
Ei sitä lausuntoa tietenkään olisi pitänyt ääneen ihmetellä. Kuitti tuli vastapäätä oitis.
– Eikö se kirja vähän niin kuin omaelämänkerrallinen ole, Nieminen totesi.
Työmarkkinatilanteesta totesimme lopuksi, että se on edelleen äärimmäisen sekava ja sellaiseksi taitaa jäädäkin. Vähän niin kuin mekin.