Kukapa ei olisi kuullut lapsena uhkavaatimuksia, joiden totteleminen ja toteuttaminen johtaisivat palkitsemiseen. Jonkin sortin kiristämistä, mutta ei kuitenkaan vielä kriminalisoitua. Kiristyshän on teko, jossa uhkaamalla pakotetaan jokin taho luopumaan taloudellisesta edusta, johon kiristäjällä ei ole laillista oikeutta. Näinhän Suomen rikoslakia tulkitaan.
Ruokapöytä taitaa olla yleisin paikka tähän poikkeukselliseen suostutteluun. Kutsutaan nyt vaikka sillä nimellä tätä ilmiötä. ”Jos et syö kaikkea ruokaasi, et saa jälkiruokaa”. Niin se jää Ville Vallaton (vanilja-päärynä) puikko pakastimeen. Sinänsä ei valtava tappio, mutta periaatteellinen. Pois se on vähäkin pieneltä.
Eikä ole tavatonta laittaa lasta raatamaan läksyjen kanssa. ”Pleikkaa ei sitten pelata jos derivointi ei suju”. Tämä tosin saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksina unettomuutta, hikoilua, itsekontrolli pettämistä, ihmiskontaktien vähenemistä ja muitakin peliriippuvuuden vieroitusoireita. Matopelin vastaavat vaikutukset ovat lievemmät.
Tätä samaa tapahtuu myös työelämässä, siis aikuisten kesken. Nyt ei tarkoiteta ILO:n määrittelemää lapsityövoimaa. Työhaastattelussa saatetaan tarjota työsopimusta, jonka ehtoihin on suostuttava tai duunia ei saa.
Näin kävi muun muassa Jalkaselle (nimi muutettu). Korkean teknologian konepaja oli myyty kaksi vuotta aiemmin ulkolaiselle toimijalle. Luvattiin investointeja, parempaa kahvia ja tulevaisuutta.
Toisin kävi. Viimeistä pumppukärryä myöten päätettiin siirtää tuotanto isäntämaahan. Siinä kohtaa tuli eteen uusien työsopimusten teko. Siirto hoidetaan projektina ja työsuhteet tulevat olemaan määräaikaisia.
Eipä siinä mitään. Hyvä, että työtä on. Mutta työntekopaikaksi oli sopimukseen laitettu sekä nykyinen kotikylä, jossa paja sijaitsi, sekä uusi laitteiden sijoituskohde. Jalkasta arvelutti, saako päivärahaa ja matkakulut moisesta järjestelystä.
Ei päivärahaa, mutta matkakuluista voidaan keskustella, kun ensin teet tämän sopimuksen. By the way, muuten et tätä työtä saa. Eipä auttanut Jalkasella muuta kuin allekirjoittaa. Oli tuska lasten ja vaimon elannon puolesta sen verran kova.
Vastaavanlaista ”suostuttelua” esiintyy toistuvasti muun muassa työhönottotilanteissa. Nuorella, vastavalmistuneella insinöörillä saattaa olla kova kiire saada se ensimmäinen työpaikka. Yhtä kova kiire kuin ankeriaalla Sargassomerelle. Ankeriasta sinne ajaa tarve lisääntyä sargassum-suvun levien seassa. Ankerias hyötyy aina.
Palataan ruokapöytään. Vaikka kuinka kiltisti pikku-Jalkaset söisivät, loppuu Ville Vallaton joka tapauksessa joskus. Vaikka olisi se 40 kappaleen perhepakkaus. Miten mahtaa käydä työelämässä?
Hannu TakalaInsinööriliiton asiamies
