Koulutuskentän toimijoista varmasti kukaan ei ole välttynyt keskustelulta korkeakoulujen profiloitumisesta. Suomi kun tarvitsee vahvoja, profiloituneita korkeakouluja.
Tästä ei voi olla eri mieltä: on niin yhteiskunnan, yksilön kuin korkeakoulunkin etu, että korkeakoulut voivat keskittyä omiin vahvuuksiinsa. Kuitenkin usein, kun yritetään tehdä vähän kaikkea, tulee keskinkertaista laatua. Koulutuksessa Suomella ei ole varaa keskinkertaisuuteen.
Vaikka profiloitumisesta on puhuttu pitkään, aitoa profiloitumista ei paljon ole tapahtunut. Tämä johtunee pitkälti puuttuvista kannusteista. Kauniilla ajatuksilla saa aikaan hyviä juhlapuheita, mutta aitoon muutokseen tarvitaan järeämpiä keinoja. Yksi toimiva motivoija on vanha kunnon riihikuiva raha.
Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee yhteistyössä koulutuskentän sidosryhmien kanssa tiekarttaa koulutuksen ja tutkimuksen 2030 visioon. Osana tätä työtä valmistellaan korkeakoulujen rahoitusmallien päivittämistä. Ammattikorkeakouluilla on oma rahoitusmallinsa, joka määrittelee, miten rahoitus jakaantuu ammattikorkeakoulujen välillä. Tähän rahoitusmalliin tehtävillä muutoksilla voidaan vahvistaa myös profiloitumista.
Nykyisessä rahoitusmallissa ministeriö on ohjannut profiloitumista strategisen rahoituksen kautta. Ajatus on hyvä, mutta toteutus ei ole ollut toivottu: strategisen rahoituksen momentilla olevien, kokonaisuuteen nähden varsin pienten summien perässä juoksevat kaikki ammattikorkeakoulut. Minne ministerin käsi osoittaa, sinne korkeakoulut suuntaavat katseensa. Näin ei synny monipuolista profiloitumista.
Valtioneuvostolla pitää jatkossakin olla mahdollisuus ohjata suomalaisen korkeakoulutuksen suuntaa kulloinkin vallassa olevien poliittisten aatteiden ja yhteiskunnallisten tarpeiden mukaan. Tämä ei kuitenkaan yksin vahvista ammattikorkeakoulujen profiloitumista.
Insinööriliitto on esittänyt, että strategiarahan osuutta on rahoitusmallissa selkeästi kasvatettava. Ammattikorkeakouluja pitää myös palkita oman strategiansa toteuttamisesta. Tämä mahdollistaa erilaisten strategisten valintojen tekemisen.
On toki huolehdittava, että korkeakoulujen omat strategiset valinnat palvelevat yhteiskunnan tarpeita. Liitto on esittänyt, että korkeakoulujen omia strategisia valintoja varten luodaan ”koreja”, joiden pohjalta korkeakoulut voivat tehdä valintojaan. Teemoina voi olla esimerkiksi kansainvälisyys, aikuisväestön osaamisen päivittäminen, yritysyhteistyö tai alueen korkeakoulujen välinen yhteistyö.
Kajaanissa toimivan ammattikorkeakoulun ei välttämättä kannata vain rahan saamisen vuoksi panostaa kansainvälisyyteen. Sen sijaan alueella voi olla selkeää tarvetta osaamisen päivittämiseen. Tällöin korkeakoulu voi halutessaan keskittyä panostamaan muunto- ja täydennystutkintoihin. Kansainvälisyys voi jäädä pääkaupunkiseudun kaupallisen alan korkeakoululle tai matkailuun keskittyvälle ammattikorkeakoululle Lapissa.
Juoksuttamalla kaikkia korkeakouluja samaan suuntaan ammattikorkeakouluille ei synny erilaisia ja omaleimaisia profiileja. Antamalla korkeakouluille mahdollisuus strategisiin valintoihin luodaan vahvempia osaamiskeskittymiä. Samalla kannustetaan korkeakouluja tuottamaan priimaa keskikertaisuuden sijasta.
Katri ManninenInsinööriliiton erityisasiantuntija
