Jukolan viestin taika pitää

Terveisiä Jukolan viestistä, maailman suurimmasta viestisuunnistustapahtumasta, joka järjestettiin viikonvaihteessa jo 70. kerran. Minulle Hollolassa Hälvälän vaativissa suppamaastoissa juostu Jukola oli järjestyksessään 42. Voinen pitää itseäni siis jonkin sortin Jukolan viestin veteraanina.

Intohimoiselle suunnistajalle on mukava nähdä ja kokea, että Jukolan viestin taika pitää vuosikymmenestä toiseen. Viestiin osallistui yhteensä yli 3 000 joukkuetta. Paikalla oli siis suunnistajia yli 20 000, katsojia liki toinen mokoma.

Paikan päällä pääsi usealta suurelta screeniltä seuraamaan kärkijoukkueiden etenemistä maastossa. Voiton otti tamperelainen KooVee.

Tekniikan kehittyessä suunnistus on muuttunut mielenkiintoiseksi yleisö- ja televisiolajiksi. Suurissa kilpailutapahtumissa kuvaa näytetään väliaikarasteilta ja gps-laitteella varustettujen kärkisuunnistajien etenemistä voi seurata suoraan televisiossa näkyvästä karttakuvasta. Televisio paljastaa maallikollekin niin suunnistajan tekemät virheet kuin oivalliset reittivalinnat saman tien.

Vaikka et ole valmis heti altistumaan suunnistuskärpäsen puremalle, tilaisuuden tullen kannattaa lähteä paikan päälle seuraamaan vuosittain järjestettävää suunnistuksen suurtapahtumaa. Pääset aistimaan suuren urheilujuhlan tunnelmaa. Yleisölle on myös järjestetty monenlaista palvelua metsäkirkosta, urheilukaupoista, ravintoloista ja mallasrastista lähtien.

Suunnistus on ennen kaikkea suosittu ja mainio kuntoilumuoto, joka sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille. Suunnistuksen harrastaminen on edullista eikä vaadi erityistaitoja: aloittamiseen riittää pieni karttamerkkien ja kompassin käytön opettelu. Kuntosuunnistaja selviää ilman kompassiakin.

Näihin taitoihin saa opastusta kuntosuunnistuksia järjestäviltä seuroilta vaikka kuntosuunnistustapahtuman yhteydessä. Kompassia ei ole heti pakko hankkia omaksi, vaan sen voi saada lainaksi. Suunnistusseurat järjestävät kuntorasteja eri puolilla maata huhtikuusta syksyyn. Kaupunkiympäristöissä voi olla korttelisuunnistuksia myös talvella.

Pääkaupunkiseudulla kuntorasteja järjestetään kesäaikaan joka ilta. Valinnanvaraakin on, sillä joinakin iltoja kuntorasteja on pääkaupunkiseudulla useita eri puolilla. Pientä maksua vastaan osallistuja saa kartan, jolta voi valita sopivan radan. Ratojen pituuden ja vaativuuden voi valita oman kunto- ja osaamistason mukaan. Ratojen pituuden vaihtelevat 1,5 kilometristä lähes kymmeneen kilometriin saakka.

Kuntosuunnistaja voi liikkua metsässä omaa vauhtiaan kävellen tai juosten. Vauhtia voi lisätä kunnon ja taidon parantuessa. Kuntoilijat voivat nauttia luonnossa liikkumisesta sekä rastien etsimisen ja löytämisen ilosta. Kuntorasteilla voi kilpailla itseään vastaan ajanotolla tai ilman samanlaisissa oloissa, joissa aktiiviharrastajatkin harjoittelevat.

Suorituksen jälkeinen spekulointi on oma nautintonsa, kun voi vertailla kaverien kanssa parasta reittiä kullekin rastivälille. Aina voi oppia uutta ja huomata kehittyvänsä uuden haasteen myötä.

Metsässä liikkumisella on myönteiset vaikutukset harrastajan terveyteen. Liikkuminen metsässä vahvista jalkojen lisäksi myös vatsa- ja selkälihaksia. Pehmeä maastopohja on nivelille mukavampi kuin kovalla tiellä liikkuminen.

Suunnistaessa on keskityttävä vain kulloiseenkin rataan ja rastien löytämiseen. Aina on edessä uusi haaste ja samalla pääsee eroon työkiireistä. Rastien löytäminen tuottaa mielihyvää.

Suunnistus jos mikä on erinomainen insinöörilaji – loogisella ajattelulla ja hyvällä päättelykyvyllä rastit löytyvät ja saa uusia elämyksiä.