Vanhan hokeman mukaan joulu on joka vuosi, mutta juhannus on vain kerran kesässä. Molemmissa on oma hohtonsa, mutta totuuden nimessä on sanottava, että niin joulun kuin juhannuksen odotus on vuosi vuodelta laimentunut.
Ymmärtäähän tuon. Sitä aikuistuminen, ikääntyminen ja vanheneminen teettävät. Lapsena joulu pukkeineen, lahjoineen ja ruokineen oli yksi vuoden kohokohdista, juhla, jota odotettiin ja jännitettiin viikkotolkulla.
Rippikouluikäisenä ja sen jälkeen juhannus horjutti joulun asemaa. Keskikesän juhla oli muutaman vuoden ajan kesäloman tärkein viikonloppu telttailuineen ja läpi valoisien öiden jatkuneine bileineen, joista toipuminen vaati päiviä.
Elämänmakuista ja ihanan holtitonta nuoruutta kesti aikansa. Nuoren miehen vapautta alkoivat salakavalasti nakertaa työ, vastuu ja epämääräisenä edessä siintävä tulevaisuus aikuistumisineen. Juhannuksesta tuli viikonloppu viikonloppujen joukossa: sen juhlimista ei määritellyt nuorukainen itse vaan työnantaja kataline vuorokalentereineen.
Viimeistään lapsen syntymä nosti joulun takaisin paikoilleen vuoden arvokkaimpana juhlana. Lapsen ja joulun ilo tarttuivat isään, omasta lapsuudesta tutut joulun perinteet nousivat kunniaan, joulu oli jälleen juhlista jaloin.
Pitää olla vettä, sauna, hyvää seuraa ja ruokaa ja juomaa.
Aika riensi, lapsi aikuistui ja isä vanheni. Joulunvietto sai uuden, ripausta hiljaisemman muodon. Ympärillä lapsuudesta saakka tuttuja ihmisiä, leppoisaa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Mukavaa aikaa niin kauan kuin sitä kestää.
Moni aikuisiän juhannus tuli vietettyä Kokemäen raviradalla töitä tehden, mutta vähitellen se alkoi maistua puulta. Edes kavereiden grillaamat maankuulut broilerit eivät onnistuneet houkuttelemaan minua enää paikalle.
Viimeiset kymmenen vuotta olen viettänyt juhannusta niin kuin sitä mielestäni kuuluisi viettää. Juhannuksena ympärillä pitää olla vettä – järvi tai meri – lämmin sauna, hyvää seuraa ja sopivassa määrin ruokaa ja juomaa.
Kun sellaista miljöötä ei ole omasta takaa, sitä on etsittävä muualta. Onneksi Suomessa riittää vettä, mökkejä ja mukavia matkailukohteita. Matkanteon välineeksi on valikoitunut moottoripyörä ja viime vuosina suunnaksi Etelä-Savo.
Kesäisen viikonlopun valoisina öinä voi vaikka miettiä juhannuksen ja joulun perinteitä, niiden eroja. Nopeasti havaitsee juhannuksen olevan jouluun verrattuna varsin perinneköyhä juhla, eikä juhannuksen ruokapöytäkään notku puoliksikaan niin paljon kuin jouluinen vastineensa.
Oman kokemukseni mukaan ihminen tulee juhannuksena vähällä ja valikoiman suhteen vaatimattomalla ruualla toimeen. Uusia perunoita tykötarpeineen pitää toki olla, samoin hyvää ja maukasta grilliin pantavaa. Sanomattakin on selvää, että juhannuksena syödään kotimaisia perunoita, ei tuontitavaraa.
Juhannusta ei kuitenkaan saa pilata huonolaatuisilla uusilla perunoilla: juhannusperunoiden valinnassa on syytä olla lajiketietoinen. Kun peruna-asia on kunnossa ja saunaolut kylmää, keskikesän juhlan onnistuminen on ihmisestä itsestään kiinni.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
