Viisi akavalaista liittoa pitää ehdottoman tärkeänä, että korkeakoulujen koulutusmäärien kansallinen sääntely säilyy eikä sitä hajauteta ympäri Suomea yksittäisten korkeakoulujen päätettäväksi.
Insinööriliitto, Suomen Ekonomit, Suomen Lakimiesliitto, Tekniikan akateemiset ja Tradenomiliitto painottavat, että sääntelyn tulee perustua pitkäjänteiseen osaamis- ja työllisyystarpeiden ennakointityöhön.
Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n toimeenpanossa on ollut esillä nykyisen koulutusmääriä säätelevän järjestelmän romuttaminen. Keskusteluissa on ollut malli, jossa korkeakoulujen tutkintomäärille asetettaisiin vain minimitavoitteet ilman ylärajaa.
– Kansallisella tasolla koulutusjärjestelmää ja työelämän tarpeita on tarkasteltava kokonaisuutena. Koulutusmäärien on perustuttava aitoon työelämän tarpeeseen, joka tulee määritellä osaamisen ennakointijärjestelmän kautta. Tätä kokonaisuutta ei voi jättää yksittäisten korkeakoulujen arvioitavaksi heidän omista tarpeistaan lähtien, toteaa Insinööriliiton puheenjohtaja Samu Salo.
Suomen pitää säilyttää asemansa osaamisyhteiskuntana. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyössä määriteltiin tavoitteeksi, että 50 prosenttia nuorista ikäluokista suorittaa korkeakoulututkinnon. Viiden liiton mukaan tavoitetta kohti on ensisijaisesti mentävä tehostamalla koulutuksen läpäisyä, sillä liian moni opintonsa aloittanut jättää ne kesken.
– Jo nyt korkeakoulujen sisäänottomäärät riittävät tavoitteen saavuttamiseen, mikäli saamme koulutuksen läpäisyn sille tasolle, jolla sen tulisi olla. Opiskelijat tarvitsevat ohjausta ja tukea sekä jouhevat polut läpi opintojen. Koulutusmäärien lisäämisen sijaan tulee panostaa läpäisyyn, muistuttaa Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää.
Liittojen mielestä osaamisen ennakointiin ja keskusteluun koulutustasosta pitää ottaa vahvemmin mukaan myös tutkintoa pienemmät osaamiskokonaisuudet, joilla voidaan tehokkaasti vastata työmarkkinoilla vallitsevaan osaamispulaan.
– Harva korkeakoulututkinnon suorittanut tarvitsee kokonaan uutta tutkintoa. Usein pienemmät, osaamista täydentävät kokonaisuudet riittävät. Monipuoliset jatkuvan oppimisen muodot vähentävät tarvetta moninkertaiseen tutkintokoulutukseen ja vapauttavat paikkoja ensimmäistä tutkintoaan tekeville, Salo huomauttaa.
Saranpään mukaan osaamisen kohtaantohaasteet ympäri Suomea ovat selkeä merkki siitä, että ennakointijärjestelmässämme ja siihen perustuvassa päätöksenteossa on selviä puutteita.
– Osaamiseen nojaavan maan on jatkossa onnistuttava paremmin. On pohdittava, miten mittaamme osaamistasoa ja sen nousua. Pelkästään suoritetuilla tutkinnoilla sitä ei voi arvioida. On otettava huomioon myös tutkintojen sisältö, valmistuneiden sijoittuminen eri aloille ja tutkintoa pienemmät osaamiskokonaisuudet, Saranpää summaa.
