Euroopan parlamentti käsittelee uutta hankintadirektiiviehdotusta tänä syksynä. Julkiset hankinnat ovat arvoltaan lähes 20 prosenttia EU:n BKT:sta. Merkittävä osa niistä on hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluita.
Direktiiviuudistusta valmistelevan parlamentin sisämarkkinavaliokunnan varapuheenjohtajan, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mielestä Suomessa keskustelu julkisista hankinnoista on keskittynyt liikaa hinnan ympärille.
– Hankintojen sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet on otettava entistä vahvemmin huomioon jatkossa, Pietikäinen sanoo.
Julkisia hankintoja Suomessa tekevät erityisesti kunnat, mutta pelisäännöistä päätetään EU-tasolla. EU siis istuu kunnanvaltuustoissa ja säätelee peruspalveluiden tuottamista. Uusilta kunnanvaltuutetuilta vaaditaankin erinomaista tietämystä myös hankinta-asioissa.
– Pienimpien yritysten mahdollisuudet pärjätä hankintamarkkinoilla huononevat, kun hankinnat keskittyvät ja kertahankintojen volyymit kasvavat, Pietikäinen sanoo. Näin esimerkiksi paikalliset perunan ja leivän tuottajat putoavat pois pelistä.
Pietikäinen mainitsee esimerkkeinä huonosti hoidetusta hankintapolitiikasta pieleen menneet vanhusten kotipalvelut tai ulkomailta kouluruokaloihin tilatut vakuumipakatut kumiperunat. Niissä on hinta ratkaissut laadun kustannuksella.
Hän puhuu suomalaisten palkansaajajärjestöjen ja europarlamentaarikkojen suulla. Ne toivovat uudistettavaan hankintadirektiiviin kirjauksia kestävästä kehityksestä ja sosiaalisista oikeuksista sekä työehtojen noudattamisesta. Viime päivinä keskusteluun on noussut myös veroparatiiseissa hääräävien yritysten boikotointi tarjouspyyntöjä tehtäessä.
Suurimman kuntahankintoja edustavan tahon, Kuntahankinnat Oy:n toimitusjohtajan Raili Hilakarin mukaan hankintamenot ovat kunnissa todella merkittävät, lähes henkilöstömenojen luokkaa. Silti iso kuva ei ole kunnossa.
– Voisiko Suomessa ja EU:ssa olla julkishallinnon kattava hankintastrategia, hän miettii.
Teksti: Ilona Mäenpää
