Maan hallitus aikoo selventää nollatuntisopimusten sääntöjä. Insinööriliiton neuvottelujohtaja Petteri Oksa pitää asian etenemistä hyvänä.
– Lakiesitys on askel oikeaan suuntaan mutta vaikuttaa epäselvältä ja riittämättömältä, Oksa punnitsee.
Hallitus antoi esityksen vaihtelevan työajan sopimuksista eduskunnalle 14. joulukuuta. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan ensi kesän alussa.
Niin sanotuissa nollatuntisopimuksissa työaikaehto on sovittu kiinteän työtuntimäärän sijasta liukuvana. Näihin vaihtelevan työajan sopimuksiin liittyy epäkohtia, joiden ratkaisemiseen eduskunnalle annettu hallituksen esitys tähtää.
Vaihtelevan työajan sopimiselle määritellään käyttöala. Vaihtelevasta työajasta ei saisi sopia, jos työnantajalla olisi kiinteä työvoimatarve. Säännös merkitsee sitä, että työnantajan työvoimatarpeen ja työaikaehdon välillä on riippuvuussuhde. Jos työvoimatarve on kiinteä, työaikaehdonkin on oltava kiinteä. Jos työvoimatarve vaihtelee, työaikaehtokin saa perustua vaihtelevaan työaikaan.
Vaihtelevan työaikaehdon alarajaa ei saisi sopia pienemmäksi kuin todellinen työvoimatarve edellyttää. Jos työvoimatarve esimerkiksi vaihtelee 20 ja 30 tunnin välillä, ei olisi sallittua sopia 0-30-tunnin sopimuksesta.
– Jää vielä epäselväksi, kuka määrittelee kiinteän työvoiman tarpeen ja miten asia riitautetaan tarvittaessa, Oksa huomauttaa.
Neuvottelujohtaja näkee riskinä, että työvoiman tarve jää yksin työnantajan arvioitavaksi. Tasapuolisuudesta pitäisi säätää selvästi laissa.
