Yhdessä kaikkien aikojen parhaassa elokuvassa, Taksikuski, päähenkilö harjoittelee aseen vetämistä esiin ja hokee ”You talkin’ to me?”. Häntä ärsyttää.
Päähenkilön kysymys on kohdistettu likaiselle ja saastaiselle kaupungille, joka ei tarjoa ymmärrystä, vaan pelkkää pahuutta ja vääryyttä. Ympäristön taksikuskille tarjoama vastaus on vihamielinen ja kylmä.
Väkivalta ei tietenkään koskaan ole hyväksyttävää, joten unohdetaan ase ja sen esiin vetäminen. Vertaukseni voi myös muuten ontua, mutta löydän kohtauksesta yhtäläisyyden suomalaiseen, vähitellen lämpiävään työmarkkinasyksyyn.
Meillä on tilanne, jossa vaikeassa tilanteessa ei ymmärrystä tunnuta tarjoavan. Meillä on tilanne, jossa ymmärtämisen sijaan tarjotaan lisää ärsytystä ja suoranaista ylenkatsetta.
Vuosi 2022 jää historiaan koronan ja Venäjän aloittaman sodan lisäksi siitä, että palkansaajien ostovoima on laskenut huomattavasti. Tuleva vuosikaan ei näytä erityisen helpolta, vaikka inflaation ennakoidaan maltillistuvan kolmen prosentin tietämiin.
Meillä on siis samaan aikaan vahva talouskasvu ja palkansaajien laskeva ostovoima. Talouden horisontissa on toki pilviä, mutta tilanne on edelleen hyvä ja teollisuuden tilauskirjat vahvoja.
Vuosi 2022 jää historiaan myös siitä, että palkansaajien ostovoima on laskenut huomattavasti.
Syksyllä teollisuudessa neuvotellaan vuoden 2023 palkankorotuksista. Palkansaajilla on selkeä viesti siitä, että ostovoimasta on huolehdittava. Yhtä selkeäksi on tullut työnantajien viesti siitä, että tätä viestiä ei pidetä relevanttina, heitä ei inflaation vaikutus ostovoimaan kiinnosta.
Perinteisesti tulevia korotuksia on peilattu yritysten tilanteen lisäksi nimenomaan ennakoituun hintojen nousuun. Kuluneen vuoden poikkeuksellisuus nostaa myös tämän vuoden tilanteen keskusteluun.
On hyvä muistaa, että yrityksiä on viimeisten vuosien aikana tuettu lukuisin miljardiluokan toimin: alentamalla yritysverotusta, poistamalla kelamaksut ja siirtämällä sosiaaliturvamaksuja palkansaajille yrityksiltä. On luotu puskuria poikkeustilanteita varten.
Ostovoimaan vaikuttavat luonnollisesti myös valtiovallan toimet verotuksen muodossa. Toivottavaa onkin ostovoiman tukeminen kaikissa tuloluokissa yhtäläisesti. Sillä ei kuitenkaan työmarkkinaneuvotteluita ratkaista.
Huoli ostovoimasta on perusteltu. Hyvin perusteltu. Jos siihen ei tule minkäänlaista vastakaikua, on olo kuin Taksikuskissa. ”Puhutko sä mulle ja vielä tuollaisia?”.
Sopimiseen tarvitaan aina vähintään kaksi. Kummankin osapuolen on syytä yrittää ymmärtää toisen murheita. Tällä kertaa soisi otettavan huoli ostovoimasta tosissaan. Muuten ollaan vaikeuksissa.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
