Villin lännen meininkiä

Mikä on hienompaa taidetta kuin vanha kunnon italo western. Jos vertaan vaikka nykytaiteeseen; ei pauku pyssy Kiasmassa eikä hepo hirnahtele Guggenheimissa. Länkkäreissä pahat pojat haettiin sheriffin sellistä ja lynkattiin. Tuosta vaan. On se vaan taidetta.

Vaan lynkataan sitä nykypäivänäkin. Jopa työpaikoilla. Ei välttämättä pahoja, mutta onnettomia. Nykyaikainen lynkkaaminen ei tosin vie henkeä, ei ainakaan heti. Mutta se satuttaa henkisesti.

Tästä uuden ajan lynkkaamisesta minulle kertoi eräs luottamusmiestoverini. Suuren ja menestyvän yrityksen taloudessa oli tapahtunut dramaattinen käänne. Yrityksessä piti aloittaa yt-neuvottelut. Irtisanomisuhan alle joutui näissä tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuvissa neuvotteluissa peräti yksi henkilö. Tarkkaa on talouslaskenta.

Asianmukainen ilmoitus tuli tehtyä ja toimitettua luottamusmiehelle ja kohderyhmälle. Neuvottelut voitiin siis aloittaa kaikkien sääntöjen mukaisesti. Viisi päivää, kääritään hihat ja ruvetaan huhkimaan.

Neuvotteluaika koittaa ja luottamusmies saapuu paikalle ”uhrin” kanssa. Miljöö on karu, ei ole neukkarissa kahvia eikä pullaa. On yksi työnantajan edustaja ja läppäri pöydällä. Kaapeli luikertelee taulutelevisioon kuin käärme. Ohjelma on auki, molemmilla näytöillä lukee Lync.

Työnantajan edustaja kirjoittaa, hei me ollaan valmiina. Teksti alkaa juosta lynkillä kuin villihevoset preerialla. Okei, sitten aloitetaan.

Näin jatkuu vuoropuhelu lynkaten. Jossain välissä luottamusmies kysyy perusteita näinkin mittavalle irtisanomistarpeelle, haluaa selvittää yrityksen taloudellista tilannetta ja suunnitelmaa, miten jatketaan ilman tätä resurssia, onnetonta, jonka kaulaan läppärin teksti ujuttaa köyttä kuin varkain.

Tekstiä syötetään ja luetaan. Taitaa tulla Espoosta. Vai olisiko sittenkin Köpiksestä. Ei oikein selviä.

Uhri alkaa kasata mielikuvaa neuvottelukumppanista, tuhansien lankojen päässä bittejä suoltavasta pyövelistään. Minkähän näköinen on tuo HR Manager? Nimestä päätellen on mies. Selvyyttä ei tule, kuva jää hämäräksi.

Ensimmäinen neuvottelu lähestyy loppuaan, ei paljon antaneena, mutta pidettynä. Sovitaan uutta palaveria. Pidetäänkö tehtaalla samassa neukkarissa, vaikka kasvotusten. HR Manager on kuitenkin joka toisen viikon paikalla.

Eihän se millään sovi, kiireen täyttämässä maailmassa. Annetaan tekniikan hoitaa; jos nyt vaan lynkataan, kun tämä tuntuu toimivan.

Toimiihan se, mutta kenen mielestä? On helppo pudotella ehtoja ja kieltäytyä vastaamasta, kun ei tarvitse katsella toisten epätoivoisia kasvoja. Pääsee helpommalla, ei välity irtisanottavien tuska ja ahdinko. 

Laredossa ei lähetetty luotia Pony Expressillä eikä köyttä pantu kaulaan sähkeellä. Oli se jotenkin reilumpaa, lynkkaaminenkin. Oli se taidetta.