Työllistymiseen tarvitaan aitoa tukea

Aktiivimallista on kohkattu jo jokunen viikko ja sitä vastustava kansalaisaloite kerännyt yli 115 000 allekirjoittajaa. Monien muiden ammattiliittojen tavoin Insinööriliitto pitää mallia huonona ja kannattaa lain kumoamista. Miksi?

Työttömien tukemista tarvitaan. Aktiivimalli ei tätä kuitenkaan tee. Kuten aktiivimallin puolustajat ovat kertoneet, tavoitteena on herätellä ja patistella työttömiä aktiivisuuteen. Käytännössä kyseessä on kuitenkin työttömyysturvan leikkaus.

Aktiivimallin ongelmana on, että se rankaisee myös niitä työttömiä, joille työtä tai työnhakua tukevia palveluja ei ole tarjolla.

Insinööriliitto julkaisi kesällä 2016 kattavan työttömille jäsenilleen tehdyn kyselytutkimuksen. Tulokset olivat monella tapaa hälyttäviä: vastaajista lähes neljäsosa uskoi, ettei aktiivisesta työnhausta huolimatta enää työllisty. Suurimmiksi syiksi mainittiin ikä, työpaikkojen puute ja vanhentunut osaaminen.

Suurin osa työttömistä oli ymmärrettävästi hakenut ensisijaisesti koulutustaan vastaavaa työtä. Näin pitää ollakin: asiantuntijat on koulutettu veronmaksajien rahoilla tehtäviin, joissa vaaditaan tiettyä ammattitaitoa. Kuitenkin monet työttömät insinöörit kokivat, ettei oma osaaminen riitä työllistymiseen. Erityisesti nuoret olivat huolissaan osaamisestaan.

TE-toimistojen sähköisiin palveluihin oltiin suhteellisen tyytyväisiä, mutta jos vastaajat olivat odottaneet henkilökohtaista palvelua tai apua työnsaantiin, he usein pettyivät. Vastaajille oli usein epäselvää, oliko TE-toimiston tarkoitus työnhaun tukeminen vai ”työnhakubyrokratian pyörittäminen”. Alueelliset erot palveluissa osoittautuivat suuriksi. Esimerkiksi henkilökohtainen työllistymissuunnitelma oli tehty vain hieman yli puolelle vastanneista.

Insinööriliiton mielestä työttömyystuen mekaanisten leikkausten sijaan työllistämisessä tulee panostaa palveluiden parantamiseen. Moni työtön tarvitsee tukea osaamisen kehittämiseen ja ylläpitoon. Myös yrityksillä tulee olla nykyistä suurempi vastuu osaamisen ylläpidosta jo ennen työttömyyttä.

Nyt kun työllisyys- ja yrityspalvelut ovat kasvupalvelujen nimellä siirtymässä maakuntien vastuulle, ovat maakunnat paljon vartijoina. Työllisyyspalvelujen ensisijainen tehtävä on työllistymisen tukeminen, ei lomakkeiden täyttämisen vaatiminen.

Jos aktiivimallista haluaa jotain hyvää etsiä, pidän järkevänä sitä, että hallitus lykkäsi keväälle lakia ns. työpaikkojen ”pakkohausta”. Jos työtön joutuu työttömyysturvansa eteen lähettelemään julkiseen työvoimahallintoon hakemuksia, joissa ainoa mittari on hakemusten määrä, on iso riski, että työnhakijan aktiiviseksi työksi muodostuu työttömyys.

Lisäksi uhkana on julkisen työnvälityksen irtaantuminen entistä yhä enemmän verkostojen ja piilotyöpaikkojen varassa toimivista avoimista työmarkkinoista, joissa ei niinkään haeta määriteltyjen suoritteiden suorittajaa, vaan yritystä uusilla tavoilla tukevaa ja täydentävää osaajaa.