Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina julkaistussa Helsingin Sanomien jutussa haastatellaan SSP Finland Oy:n henkilöstöjohtaja Terhi Lindgreniä. Ensivaikutelma ratkaisee työhaastattelussa -otsikoidussa jutussa Lindgren ihmettelee, miksi Suomessa ei työhönoton yhteydessä soiteta edellisille työnantajille. Syy on luettavissa lakikirjasta.
Henkilötietolain 8 ja 12 §:n mukaan henkilötietoja saa käsitellä rekisteröidyn antamalla yksiselitteisellä tai nimenomaisella suostumuksella. Lisäksi työhönotossa kerättävät tiedot pitää lähtökohtaisesti kerätä työnhakijalta itseltään tai vain hänen suostumuksellaan muualta.
Mahdollinen tuleva työnantaja ei siten saa omine lupineen soitella työnhakijan edellisille työpaikoille kerätäkseen tietoja työnhakijasta. Työnhakijan nimeämää suosittelijaa saa toki lähestyä tietojen keräämiseksi.
Kun työnhakijan soveltuvuutta tarjottuun työtehtävään arvioidaan, hänen edellisten työnantajiensa näkemykset ovat epäilemättä mahdollisen uuden työnantajan mielestä oleellista tietoa. Siksi onkin erittäin tärkeää, että työnhakija pystyy kontrolloimaan, keneltä tai mistä häntä koskevaa tietoa kerätään.
Ei liene järin harvinaista, että jokin edellinen työnantaja ei antaisi työnhakijasta järin mairittelevaa lausuntoa, vaikka työtehtävien hoidossa, osaamistasossa tai työyhteisöön sopeutumisessa ei olisikaan puutteita. Valitettavan usein suhteet työnantajatahoon voivat tulehtua työsuhteeseen kuuluvien velvoitteiden asianmukaisesta täyttämisestä huolimatta – eikä läheskään aina työntekijästä johtuvasta syystä.
Lainsäätäjä onkin onneksi asiassa tilanteen tasalla ja velvoittaa keräämään työnhakijaa koskevat tiedot häneltä itseltään tai hänen luvallaan muualta. Lain oikea soveltaminen käytännön työelämässä vaatii näemmä vielä harjoitusta.
Helsingin Sanomat ei näe aiheelliseksi mainita jutussaan, että edellisille työnantajille soittaminen ei ole aina lainmukaista. Olisiko ollut aihetta?
Paavo Honkanen
Insinööriliiton työsuhdeneuvoja
