Kaveri ehdotti neljän hengen kahvilatapaamista iltapäivälle varttia vaille kaksi. Aika sopi minulle, mutta ihmettelin, ettei hän ehdottanut tasatuntia. Itse asiassa hän toimi juuri niin kuin olisin itsekin toiminut.
Ehdotan usein tapaamisajaksi varttia vaille tasatuntia, jos tapaan jonkun julkisella paikalla. Syyni on yksinkertainen: oletan, että muut sopivat tapaamisia tasatunneiksi, ja siksi pelkään, että silloin monessa paikassa on ruuhkaa. Varttia vaille saa oletukseni mukaan palvelua jonottamatta ja odottamatta.
Järkytyin kuitenkin siitä, että kaveri oli olettanut samalla tavalla!
Mikään ei ole turhauttavampaa kuin se, että joku toinen optimoi toimintaansa samalla tavalla kuin itse. Jos kaikki toimivat samalla tavalla, varttia vaille tavatessa ei vältykään ruuhkalta vaan päinvastoin juuttuu siihen.
Satunnaistaminen toimii, jos kaikki voivat siirtää tapaamista.
Jos ongelmaa yhtään abstrahoi, se on yleismaailmallinen ja vanha. Sitä on tutkittu muun muassa taloustieteessä peliteorian nimellä. Siinä yksilö tekee valintoja sen perusteella, mitä olettaa muiden tekevän. Useat peliteoreettiset tilanteet ovat hankalia ja johtavat kaikkien kannalta kehnoihin tuloksiin. Kaikki haluavat välttää ruuhkaa ja voivat ennakoida tilanteen yhtä fiksusti.
Ruuhkaennustusmalleja on toki olemassa, kuten Google Maps -karttasovelluksessa. Sen ongelmana on kuitenkin se, että malli voi ohjata ihmisiä muuttamaan suunnitelmiaan, jolloin ennustus pettää. Jos sen käyttö yleistyy, ruuhkavaroituksesta tulee herkästi itsensä kumoava ennuste. Itsensä toteuttavaa ennustetta ruuhkattomasta ajasta tuskin pystyy antamaan, ellei ajankohta todella ole sellainen, johon suuren osan joustomahdollisuudet eivät riitä.
Onneksi on olemassa kollektiivisia malleja, jotka tasoittaisivat asiakasvirtoja ja tekisivät palvelusta sujuvampaa. Väkimäärää esimerkiksi lounasravintolassa, kahvilassa tai baarissa voi jakaa satunnaistamalla tapaamisaikoja – jolloin tapaamisaika voisi olla vaikka 17 minuuttia yli tasatunnin. Satunnaistaminen toimii, jos liki kaikki voivat siirtää aiottua tapaamisaikaa tunnin aikavälillä ja noudattavat samaa käytäntöä. Aiheeseen voisi olla yleinen sovelluskin, vaikka satunnaislukugeneraattori ajaa saman asian.
Samaa logiikkaa voisi käyttää kaikkialla, mihin ahtautuu suuri ihmismäärä ja missä kutakin pitää palvella henkilökohtaisesti. Silloin henkilökohtaisen minuuttiaikataulun antaminen voi olla järkevää. Vaikka kukaan ei saapuisi minuutin tarkkuudella oikeaan aikaan, ruuhka tasoittuisi silti. Harva osuu paikalle minuutilleen edes silloin, kun tapaamisajaksi on sovittu tasatunti.
Entä miten yksinkertainen kikkamme tavata varttia vaille onnistui? Odotustemme mukaisesti, sillä kertaa. Saimme palvelua heti ja katselimme pöydästä juomien ja kakkupalojen yli, kuinka varttia myöhemmin tiskin eteen muodostui jono ja pöydät täyttyivät. Kun muut lukevat tämän kolumnin, meillä pitää olla jo seuraava strategia valmiina – tai ongelma on ratkaistava kollektiivisesti.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
