Mennään metsään ja sieltä pois

Suomalaisella metsäteollisuudella taitaa sittenkin olla toivoa. Ainakin työnantajaliitolla ja alan suurimmilla yrityksillä löytyy aimo annos kekseliäisyyttä ja ripaus röyhkeyttä.

Metsäteollisuus on nimittäin käynnistämässä noin 300 yläkoulussa markkinointikampanjan, jonka tarkoitus on lisätä opettajien ja 9-luokkalaisten tietoa metsäteollisuudesta, alan ammateista ja tuotteista. Lyhyesti ja ytimekkäästi metsäteollisuus houkuttelee nuoria hakeutumaan metsäalan opintoihin, joihin ei enää löydy tarpeeksi tulijoita.

Nuorten haluttomuus hakeutua metsäalalle ei ole ihme. Metsäteollisuus ja alan yritykset ovat jo pitkään kaivaneet kuoppaa itselleen. Vielä 1980-luvulla metsään ja paperitehtaisiin oli menijöitä. Sellunkeitto kukoisti, suomalainen metsä tahkosi vientituloja ja hyvinvointia yhteiskuntaan.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin metsäteollisuuden kuva on toisenlainen. Metsäteollisuus ja alan yritykset lukivat ajan merkkejä väärin, valloitettiin mieluummin maailmaa yritysostoilla kuin kehitettiin kotimaisen puun jalostusarvoa. Bulkkituotteilla ei enää menestytty, työpaikkoja ja tehtaita katosi. Suomi ei enää elänytkään metsästä, yhä harvempi nuori näki metsäteollisuuden tulevaisuuden alana.

Nyt metsäteollisuus ja alan yritykset yrittävät kirkastaa omaa kuvaansa koulukampanjalla. Se on sinällään hyvä, sillä kyllä Suomi tarvitsee jatkossakin puun jatkojalostusta, uusia innovaatioita ja metsäteollisuuden vientituloja. Tämä ei onnistu ilman alan osaajia, mihin alan yritykset ovat vihdoin viimein heränneet.

On paradoksaalista, että samaan aikaan kuin alan markkinamiehet ja -naiset käyvät kouluissa saarnaamassa yhteiskunnan tulevaisuuden toivoille metsän mahdollisuuksista ja komeista työurista, yritykset työntävät toisesta päästä pois hyödyttömiksi käyneitä työntekijöitä. Mitähän ajattelee kampanjasta se koulua käyvä tyttö tai poika, jonka isä on potkittu pois Kuusankoskelta, Kemijärveltä tai Valkeakoskelta?

Metsäteollisuuden tiedotteen mukaan kampanjan yksi tarkoitus on tuoda työelämää ja kouluja lähemmäs toisiaan. Hyvä niin, mutta pahaa pelkään, että Mahdollisuuksien metsä -kampanja antaa nuorille yksipuolisen ja turhan ruusuisen kuvan suomalaisen metsäteollisuuden ja alan yritysten historiasta ja tulevaisuudesta. Kokemus on osoittanut, että työnantajaliittojen ja yritysten työelämän todellisuus eroaa jonkin verran yksittäisen palkansaajan todellisuudesta.

Paikallaan olisi, että vierailijoiden hienojen koulutus- ja uratarinoiden joukossa olisi edes yksi tavallinen duunari tai vaikka ylempi toimihenkilö kertomassa siitä, miten tehdas ja työpaikka katosivat alta, miltä silloin tuntui ja miten hän siitä selvisi. Näissä kertomuksissa on iso osa suomalaista työelämän todellisuutta, ei vain yksittäisissä sankaritarinoissa. Tämän todellisuuden valottaminen nuorille on vähintään yhtä tärkeää kuin kertoa biokomposiiteista tai uusista paperilaaduista.