Luottamusmies on nimensä veroinen

Suomen talouden ongelmiin etsitään ratkaisuja monella suunnalla. Jotkut tahot näkevät paikallisen sopimisen lisäämisen olevan se viisastenkivi ja oljenkorsi, jolla maa ja sen talous pelastuvat. Työnantajapuolta ihmetyttää, miksi paikallinen sopiminen ei yrityksistä huolimatta tunnu lisääntyvän. Asiaan on muutama selitys.

Paikallisesti sovittavat asiat eivät usein ole niitä iloisia asioita. Näinä päivänä luottamusmiesten kanssa vain harvoin tehdään sopimuksia siitä, kuinka palkankorotuksia, tuotantopalkkiota tai uusia etuja jaetaan.  Näiden sijaan pääsääntöisesti neuvotellaan irtisanomisista ja lomautuksista. Ja jos paikallisia sopimuksia pyritään tekemään, vain harvoin agendalla on työntekijän asemaa parantavia asioita.

Luottamusmieheksi haluavia ei ole helppo löytää, eikä se ole mikään ihme. Kuka haluaa olla syöttämässä työtovereilleen ja itse nielemässä karvasta kalkkia, jonka lopputuloksena sekä edustettavat että työnantaja on nyreissään? Sitä kokemus luottamusmiehenä toimimisesta usein tänä päivänä on, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta.

Akavan kyselyn mukaan luottamusmiehet kokevat henkisen kuormituksen ja työn kokonaiskuorman kasvavan tehtävän myötä. Se, mikä luottamusmiehiä motivoi, on mahdollisuus auttaa kollegoita ja kehittää omaa organisaatiotaan, siis yritystä.

Sen takia on huono juttu, että saman kyselyn mukaan luottamusmiehet kertovat, että tiedonsaanti yrityksen tilanteesta on huonolla tolalla. Ongelmat on syytä ottaa vakavasti, jos joku haluaa lisää niitä paikallisia sopimuksia. Mistä löytyvät jatkossa työpaikoille luottamusmiehet, jotka näistä neuvottelevat ja niitä sopivat?

On tärkeää, että luottamusmiehet ovat työpaikalla työntekijöiden, mutta myös työnantajan yhteistyökumppaneita ja luotettuja. Tämä tarkoittaa arvostuksen ja luottamuksen osoittamista teoin, kuten antamalla lain ja työehtosopimuksen mukaiset tiedot yrityksen tilanteesta pyytämättä.

Luottamusmies on avainasemassa tiedonjakajana. Jos asiat ovat kunnossa ja keskinäinen luottamus vallitsee, luottamusmies voi olla suureksi avuksi työnantajalle. Jos luottamusmies puolestaan kokee painostusta, kuten kymmenen prosenttia Akavan kyselyyn vastaajista kokee, voi olla, että hän on se työpaikan viimeinen luottamusmies.

Silloin henkilöstöllä ei ole edustajaa, jonka kanssa tehdä paikallisia sopimuksia. Siinä tapauksessa paikallinen sopiminen ei ainakaan etene. Kaikki kunnia siis näille työpaikan vastuunkantajille, jotka ovat ottaneet vaativan pestin vastaan.