Loman jälkeen ensimmäisenä työpäivänä myönteinen vire katosi heti, kun työpaikan hissin ovet avautuivat. Vastaan tuli toimiston kunnossapitoremontin myllerrys. Loman aikana ei tuntunut mitään edistystä tapahtuneen ja työhuone oli suursiivouksesta huolimatta vähintäänkin pölyinen. Into lopahti, mieliala romahti ja verenpaine käväisi korkealla.
Loma oli ollut rentouttava ja onnistunut, mutta se unohtui nopeasti. Vetäydyin äkäisesti työhuoneen turviin suljetun oven taakse. Parin päivän sopeutumisen jälkeen harvat paikalla jo olleet kollegat uskalsivat sentään lähestyä.
Kesälomakauden kääntyessä loppupuolelle media tarjoaa vihjeitä ja vinkkejä, miten aloittaa arkinen aherrus hymyssä suin ja palauttaa työssäkäyntirytmi jouhevasti. Kait sieltä olisi löytynyt neuvo minullekin, miten suhtautua myönteisesti odotusten – uudistunut toimisto valmiina – ja todellisuuden väliseen ristiriitaan. Kun en ollut neuvon hakemista tarpeelliseksi arvioinut, yritin ihan omin keinoin päästä työn tekemisen alkuun, vaihtelevalla menestyksellä.
Minun lisäkseni kotimaisia työllisiä lomailijoita liikkui ja liikkuu kesä-Suomessa reilut 2,5 miljoonaa. Lyhyestä kesästä nauttivat yhtä ansaitusti 264 000 työtöntä sekä tilastojen ulkopuolelle jäävä muu väestö sylivauvasta vaariin.
Kaikilla on toivottavasti omanlaisensa loma arjesta. Mahdollisuuksia kaikenlaiseen toimintaan ja viihtymiseen riittää, jokaiselle on tarjolla jotakin. Oman kodin ulkopuolelle täytyy kuitenkin uskaltautua.
Lomalta paluu voi olla ankarasti ankea. Työ- tai opiskelupaikkaa ei ehkä ole eikä löydy syksyn myötä. Elämä tarjoilee kesälläkin ikäviä yllätyksiä, Murphyn laki ei pidä lomaa. Odotukset jäävät toteutumatta. Pettymykset puretaan milloin missäkin – kotona, kaupassa, liikenteessä tai työpaikalla.
Yritetään yhdessä kuitenkin käyttäytyä ihmisiksi sekä työpaikalla että sen ulkopuolella.
Marja RiihimäkiInsinööriliiton asiamies
