Vielä ehtii. Ilmoittautuminen on auki ensi kesän, tasavallan presidentin tunnetuksi tekemään, Downhill Swim -kilpailuun. Osallistujat uivat 12 tai 24 kilometrin matkan Oulankajokea myötävirtaan koskien ohi Kuusamossa.
Tapahtuman ajatus lyö minut ällikällä, ja olen vasta toipunut viime kuussa kokemastani hämmennyksestä Luukin retkeilyalueella Espoossa. Paistoin tikkupullaa, kun nuotiopaikan ohi juoksi kaksi trikoopukuista miestä valtavat räpylät käsissään. Kaipa he menivät kompassin suunnalla eteenpäin, sillä järvi ei heitä pysäyttänyt, vaan he roiskaisivat suorassa linjassa vastarannalle ja siitä eteenpäin. Jälkikäteen kuulin, että he harrastivat todennäköisesti swimrunia.
Minä olen tottunut kuntoilemaan lähinnä juoksemalla, pyöräilemällä ja hiihtämällä. En kilpaile kuin itseni kanssa, mutta useat tutut osallistuvat urheilutapahtumiin, kuten maratoneihin.
Uusinta uutta elämässäni on triathlon – ei perinteinen vaan lammastriathlon. Lähisaaressa on uimalaituri ja kesäisin lampaita laiduntamassa. Kun juoksen saareen, pulahdan uimaan ja kuivateltuani rapsuttelen lampaita ennen kuin käännyn takaisin. Siitä tulee yhteensä kolme lajia.
Uusia lajeja voi generoida yhdistelemällä tuttuja elementtejä.
Urheilijasielulle riittää tässä maassa vaihtoehtoja, oli kyse sitten yksilö- tai joukkuelajeista, lapsista tai aikuisista. Hienoa, että lajeja on paljon ja uusia keksitään. Mitä hullumpaa urheilua, sitä todennäköisemmin sitä voi harrastaa Suomessa. Lajin maailmanmestaruuskin usein jää kotimaahan.
Opiskelukaverini sanoi kerran, että tutkimusaiheeksi kannattaa valita niin kapea kysymys, että aiheesta pystyy lukemaan kaiken kirjoitetun materiaalin koko maailmassa. Vastaavasti jokaisen kilpailuviettiä potevan kannattaa löytää urheilulaji, jossa voi olla paras.
Jos uhkaa käydä niin, että joku aloittaa saman liikuntamuodon, hätä keinot keksii. Uusia lajeja voi generoida pilkkomalla ja yhdistelemällä jo tuttuja elementtejä.
Jos kerran on pyöräilyä ja siitä on jo kehittynyt alamäkipyöräily, niin varmaan voi yhtä hyvin harrastaa ylämäkipyöräilyä. Myötävirtauinnista voi vastaavasti johtaa vastavirtauinnin. Kätevääkin sellainen on: jos ui yläjuoksulle samaa vauhtia kuin virta vie alaspäin, ei tarvitse miettiä, miten pääsee lähtöpaikkaan takaisin harjoituksen päätteeksi.
Liikunnan vuoksi ei tarvita liikoja varusteita, erillisiä halleja tai kaukaloita eikä sen pahemmin välineitäkään. Työpaikalla voi harrastaa porraskiipeilyä tai -laskua. Keppijumpan lisäksi on tuolijumppaa, miksei käytävä- ja kahvipöytäjumppaakin.
Jos kerran jalkapallosta on perinteisen tavan lisäksi suoversio, mikseipä kaikista lajeista voisi eriyttää nurmikenttä-, asfaltti-, metsä-, kallio-, vesi- ja sisäversiot.
Pääasia, että jokainen löytää itselleen mieluisan tavan liikkua. Ei urheilua ole pakko ottaa vakavasti.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
