Meillä on mahdollisuus elämäntapamuutoksille ja uusien tavoitteiden asettamiselle pitkin vuotta, mutta monilla tällaiset uudistukset asettuvat johonkin kalenterin taitekohtaan.
Yleisintä lienee aloittaa uusi elämä vuoden alussa. Usein myös syksyllä, lomien jälkeen starttaillaan uutta arkea. On kyse sitten liikunnan lisäämisestä tai jonkin huonon tavan lopettamisesta, vuoden tai lukuvuoden vaihdos innostaa meitä katsomaan elämää uusiksi ja asettamaan uusia tavoitteita.
Omanlaisensa uuden elämän ja tavoitteiden edessä ollaan myös opetus- ja kulttuuriministeriössä, jossa on tarkoitus aloittaa lähikuukausina korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision uudistaminen. Edellinen visio valmistui vuonna 2017. Silloin keskeisiksi tavoitteiksi nousivat nuoren ikäluokan koulutustason nostaminen sekä tki-panostusten kasvattaminen Suomessa.
Vielä on epäselvää, ollaanko korkeakoulutukselle todella asettamassa uusia tavoitteita vai asetetaanko vanhoille tavoitteille vain uusi määräaika. Vähän samaan tapaan minä voisin asettaa tavoitteeksi vaikka 10 kilon painon pudottamisen ja vuodesta toiseen todeta, että tämä on se vuosi, kun tavoitteen saavutan.
Koulutusmäärienkin osalta tavoite on ollut selvä jo vuosia, mutta pikkuhiljaa määräaikaa hilataan eteenpäin. Vuonna 2017 todettiin, että nuoresta ikäluokasta puolella tulisi olla korkeakoulututkinto vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä tuo määräaika on jo tavoittamaton ja vuodeksi onkin otettu 2035. On siis otettu viisi vuotta lisäaikaa.
Mitä on saavutettu? Väsyneitä opettajia ja opiskelijoita.
Tavoitteen asettaminen ei tietenkään riitä, ei silloin kun puhutaan omista elämäntavoista eikä koulutuspolitiikassakaan. Tarvitaan toimenpiteitä, jonkinlaista ajan ja usein myös rahan uudelleen kohdentamista.
Jos päättäisin pudottaa painoani, mutta en muuttaisi ajankäyttöä vaan istuisin edelleen samalla tavalla illalla sohvalla, en voi odottaa tavoitteen etenevän. Tai jos en olisi valmis maksamaan kuntosalijäsenyydestä tai hankkimaan juoksukenkiä.
Korkeakoulutettujen määrän lisäämisessä on pääasiassa keskitytty olemassa olevan ajan uudelleen ohjaukseen sekä rahankäytön vähentämiseen tutkintokoulutuksesta. Joku tai ehkä aika monikin voi ajatella, että rahan vähentäminen silloin, kun halutaan suurempia ”tuotantomääriä” koulutuksessa, on ristiriitaista.
Jos itse päättäisin aloittaa painon pudotuksen mutta samalla säästäisin ruokaan käytettävästä rahasta, niin en ehkä voi odottaa kovin hyviä tuloksia. Toki alkuun erilaisten herkkujen vähentäminen voi painoa pudottaakin, mutta jos säästäminen jatkuisi, alkaisi halvemman, huonolaatuisen ruuan syöminen näkyä mahdollisesti jopa tavoitteen karkaamisena kauemmas.
Jos opetuksen ja ohjauksen laatu laskee ja siihen on käytettävissä entistä vähemmän aikaa, korkeakoulutuksessa nähdään jotain vastaavaa. Valmistuneiden määrä on noussut viime vuosina merkittävästi, mutta kun säästämisen tiellä jatketaan edelleen, kasvutahti taittuu varmasti.
Mutta kääntyykö se kohta myös laskuun? Ja jos näin käy, niin mitä lopulta on saavutettu? Väsyneitä opettajia ja opiskelijoita, heikompaa opetuksen laatua, ja tavoite siintää edelleen kaukaisuudessa.
Nykytiedon valossa minun lienee tärkeää miettiä, että jos haluan tavoitella itselleni parempaa terveyttä ja kehittää hyvinvointiani, pelkkä painon tiputtaminen ei palvele minua. Onko kokonaisvaltaisen hyvinvointini kannalta tärkeämpää miettiä laadullisempia tavoitteita numeroiden sijaan?
Ehkä paremman unen ja ruuan sekä riittävän liikunnan tavoittelu palvelee minua paremmin ja kantaa pidemmälle elämässä. Hieman pidemmät yöunet eivät ehkä heti vaikutta painooni mutta lisäävät jaksamistani arjessa.
Kun uutta korkeakoulutuksen visiota aletaan valmistella, tulee sielläkin miettiä jotain laajempaa kuin vain yksittäistä valmistuneiden määrän tavoitetta. Tutkintomäärän sijaan voi hyvä tavoite olla, että korkeakouluistamme valmistuu työntekijöitä, joilla on korkeaa, laadukkaan opetuksen tuomaa osaamista, riittävä kyky ylläpitää osaamistaan työuran aikana ja vielä työkykyä ja jaksamista tehdä pitkä työura. Ehkä näillä tavoitteilla voimme aidosti saavuttaa jotain uutta ja parempaa Suomelle.
Anniina Sippola
Insinööriliiton erityisasiantuntija
