Sanonta kevään keikkuvasta tulosta pitää tänä vuonna erityisen hyvin paikkansa. Talvi on ollut erikoinen – lunta ei ole juurikaan ollut, ja se vähäkin, mitä ehti kertyä, on jo lähes kokonaan sulanut.
Kalenterin mukaan eletään maaliskuun loppupuolta, joten joskus talvi on etelässäkin tähän aikaan parhaimmillaan. Toisin on tänä vuonna: lämpötilat ovat olleet viikkoja plussan puolella, ja lenkillä villakerrasto on tuntunut jo pitkää liialliselta. Välillä aamuisin on kuitenkin ollut pakko vetää päälle pitkä talvitakki, kun pakkasmittari on näyttänyt liki kymmentä astetta.
Kalenteri muistuttaa myös muista kevään askareista – kohta on aika laittaa siemenet itämään, jos mielii kesällä nauttia sadosta ja kukkaloistosta. Chilintaimet, jotka vaativat pisimmän kasvukauden, istutin toki jo tammikuussa. Nyt ne kasvavatkin jo terhakkaina taimina kasvilampun alla.
Talven aikana olen hiukan edistänyt myös kasvihuonehaavettani. Olen leikannut paperista mallikappaleita vanhoista ikkunoista ja sovitellut niitä yhteen yrittäen hahmottaa, millainen lopputulos palvelisi parhaiten. Jossain vaiheessa on tehtävä päätöksiä ja lyötävä suunnitelmat lukkoon. Muuten rakennuspuuhat jäävät taas ensi kesänäkin haaveeksi.
Kalenterin käyttöä tehostaessa saa töihin kaivattua rytmikkyyttä.
Viime syksy oli minulle erityisen raskas työkiireiden vuoksi. Kalenterini oli täynnä, mutta suurin haaste olivat itse luomani mahdottomat aikataulut. Nyt harjoittelen niistä irti pääsemistä ja opettelen sanomaan myös ei – vaikka se onkin vaikeaa.
Olen huomannut, että paras tapa hallita työarkea on suunnitella asiat hyvissä ajoin etukäteen. Kun jätän kalenteriin myös palauttavia päiviä, työn mielekkyys ja vapaa-aika tasapainottuvat paremmin.
Työpaikalla neuvottelukierroksen pitkittyminen näkyy kalenterissa. Lakkovahdeiksi on kutsuttu iso osa porukkaa. Useana perjantaina on ollut napakkaa pakkasta, joten porteille on pitänyt pukeutua erityisen lämpimästi.
Kevät antaa vielä odottaa itseään. Pikkulintujen lisääntyvä laulanta virkistää jo mieltä, mutta ennen kuin talvitakit voi pakata pois, tarvitaan vielä lisää valoa ja lämpöä.
Vielä ei siis ole kiire taimikasvatuksienkaan laajentamiseen. On hyvin aikaa suunnitella, millaisen kukkameren tänä vuonna haluan ja mihin sen lopulta sijoitan. Dahlioiden mukulatkin saavat odotella vielä tovin kellarissa.
Kalenterin käyttöä tehostaessa saa töihin kaivattua rytmikkyyttä, mikä auttaa hallitsemaan vapaa-aikaa paremmin. Kun kylvöt tehdään oikeaan aikaan, taimista kasvaa vahvempia yksilöitä.
Sama pätee meihin ihmisiin: kun työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa, voimme paremmin ja kasvamme vahvemmiksi. Tämä tasapaino antaa mahdollisuuden huolehtia sekä työstä että itsestä, aivan kuten huolella kasvatetut taimet.
Nina Pirttikangas
Insinööriliiton järjestöasiantuntija
