Juhlapuheissa kehutaan usein suomalaista koulutusta ja osaamista. Myös kotimainen tutkimus ja tuotekehitys kuuluvat maininnanarvoisiin asioihin silloin, kun puheiden kirjoittajat sellaisia etsivät.
Oikeassahan he ovat, kaikissa näissä Suomi on menestynyt. Mielikuvissa Suomi nähdään maana, joka on innovaatiopanostuksiltaan maailman huippuluokkaa. Aina on mukava puhua sellaisesta, jossa on erinomaisen hyvä.
Nyt on pakko kuitenkin todeta, että aika kultaa muistot. Oli aika, jolloin Suomi oli kärjessä, mitä tutkimuspanostuksiin tulee. Mutta aikamuodon pitää olla oikea eli imperfekti, ei preesens.
Se aika oli ja meni, jolloin laitoimme kehuttavalla tavalla taloudellisia ja henkisiä panoksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Puhutaan kuitenkin asiasta, joka on insinöörien – ja koko Suomen – tulevaisuuden kannalta elintärkeä.
Hienosti sanottuna Suomi on edelleen osaamisintensiivinen yhteiskunta. Ja jos aiomme jatkossakin menestyä, tästä emme voi kovin pitkään tinkiä. Nautimme nyt hedelmistä, joita aiemmin tehdyt innovaatiot ovat tuottaneet. Sen varaan ei voi tulevaisuutta laskea, tuleva talouskasvu tarvitsee uusia innovaatioita, jotka syntyäkseen tarvitsevat rahoitusta.
Nousukauden aallonharjalle ei ole pääsyä, jos innovaatiopanostuksissa on vuosien ajan nuukailtu. Myös ajattelutapa kaipaa muutosta. T&k-panostukset eivät ole menoja ja kuluja, vaan tulevaisuuden hyötyjä.
Suomen t&k-menojen osuus bruttokansantuotteesta on romahtanut reilusti alle kolmeen prosenttiin. Juhlapuheet neljän prosentin bkt-tason saavuttamisesta ovat siis vailla perusteita, ellei puheille ole esittää kunnon katetta. Tämä edellyttää konkreettisia keinoja, joilla tavoitteeseen päästää. Ensimmäinen askel on kääntää osuus nousu-uralle.
Jos Suomi haluaa saavuttaa tämän tason vuoteen 2030 mennessä, uutta rahaa täytyy löytää 7,5 miljardia euroa. Se on iso raha, tavoitteen saavuttamisessa ei siis puhuta nappikaupasta. Valtaosa rahasta tulisi löytyä yrityksistä.
Suomessa on laadittu useita ohjelmia yritysten t&k-investointien kasvattamiseksi. Puhalletaan pölyt papereista ja laaditaan aikataulu toimeenpanolle. Ja jos jokin keino ei toimi, lopetetaan sen käyttö. Toimivia keinoja jatketaan. Julkisella rahalla houkutellaan yksityistä esiin.
Poliittisesti asian tärkeys vaatii laajaa sitoutumista, vapaamatkustajia ei sallita. Jokaisen eduskuntapuolueen on syytä sitoutua siihen, että seuraavan hallituskauden alusta alkaa julkisten t&k-menojen määrän päämäärätietoinen nostaminen.
Tarvitsemme selkeän ja tavoitteellisen politiikan tutkimukseen ja tuotekehitykseen investoimiseksi. Jos sitä emme tee, innovaatiot karkaavat niin kauas, että täällä pohjan perukoilla ei enää nautita hyvinvoinnista.
Petteri OksaInsinööriliiton edunvalvontajohtaja
