Insinööri-lehti

Vaihtelevat työt vaativat lisää koulutusta

Kesällä Anu Ojala ylennettiin ensimmäisenä suomalaisnaisena insinöörimajuriksi puolustusvoimissa. Sitä ennen hän on kulkenut pitkän matkan vaiheikkaalla urapolulla.


Osastoinsinööri Anu Ojala on tällä hetkellä Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnassa järjestelmäosastolla liikkuvuus- ja suojatoimialalla toimialaupseerina Tampereella.

– Olen alun perin prosessitekniikan insinööri, joten nykyinen työ on aika kaukana siitä. Edelleen tarvitsen insinöörimäistä ajattelutapaa kuten syy- ja seuraussuhteiden pohtimista ja asioiden hahmottamista prosessinomaisesti.

Lukion jälkeen Ojala opiskeli vuoden kuvataiteita. Alasta ei ollut hänelle ammatiksi, vaan rekrytointimessuilla hän huomasi insinöörikoulutuksen biotekniikan linjan.
– Luonto on ollut aina tärkeä, joten ympäristöasioiden takia hyppäsin insinöörikelkkaan.

Lamavuosien keskellä harjoittelupaikat olivat kortilla, ja töitä tehtiin siellä, mihin suinkin vain pääsi. Biotekniikan linja oli silloin uusi. Ojala kertoo opiskeluajan lievästä ahdistavuudesta, kun kukaan ei sanonut, minkälaisiin töihin koulutuksella valmistutaan.
Myöhemmin elämässä hän on todennut, että se on hyvä asia.
– Insinöörikoulutuksella voi avautua kaikenlaisia ovia.
 

Pätkätöitä lamavuosien seurauksena

Kun Ojala valmistui insinööriksi Espoo-Vantaan ammattikorkeakoulusta, vastavalmistuneille oli tarjolla vain määräaikaisuuksia. Työura käynnistyi tutkimus- ja työnjohtotehtävissä elintarvike- ja lääketeollisuudessa. Parin vuoden kuluttua pätkätyöt kyllästyttivät ja niin heräsi ajatus välivuodesta armeijassa.

Ojala haki suoraan erikoisjoukkoihin, kutsuntojen ulkopuolella. Paikka oli Ilmavoimien Viestikoulu, johon voi hakea vapaaehtoiseksi teknisellä koulutuksella. Nykyisin yksikkö tunnetaan Ilmasotakouluna.

Ojala kotiutui reservin vänrikkinä. Välivuoden aikana hän oli päättänyt jatkaa opintoja.
 

Paluu ympäristöasioihin

Vuorossa oli insinööreille tarkoitettu, työvoimapoliittisena koulutuksena toteutettu ympäristöjatkokoulutus. Koulutus tapahtui Tallinnan teknisen korkeakoulun, Kaunaksen teknisen korkeakoulun ja Tampereen teknillisen korkeakoulun kesken. Kesätöiden jälkeen seurasi toinen kansainvälinen koulutus.

– Olin kuullut yhteistyöprojektista Tampereen ammattikorkeakoulun ja walesilaisen Glamorganin yliopiston välillä, missä voi insinööripohjalta tehdä maisterin tutkintoa.

Puolitoista vuotta kestäneiden opintojen ajan Ojala työskenteli ympäristökonsulttina insinööritoimistossa. Opinnot sisälsivät laadunhallintaa ja -johtamista.

Kaikki jatko-opinnot Ojala on käynyt englanniksi. Jo insinööriopintojen aikana hän oli Erasmus-opiskelijavaihdossa Englannissa, jolloin kielitaito vahvistui.
 

Ajatus puolustusvoimista palkanmaksajana

Jatko-opintojen jälkeen Anu Ojala mietti, että hän haluaisi tehdä ympäristötöitä puolustusvoimissa.
– Luulin, ettei sellaisia töitä ole. Oma näkemykseni vapaaehtoisen palvelun jälkeen oli hyvin kapea.

Katse alkoi kuitenkin seurata puolustusvoimien työpaikkailmoituksia. Pääesikuntaan haettiin laatuinsinööriä ja Ojala pääsi haastatteluun, mutta silloin todettiin, että hänellä ei ole tarpeeksi työkokemusta siihen tehtävään. Sen sijaan oli tarjolla määräaikainen projektityö: silloin puolustusvoimissa järjestettiin muun muassa ensimmäistä kertaa sisäinen laatupalkintokilpailu.

Pääesikunnassa havahduttiin, että on syytä perehtyä Naton standardeihin, jolloin Ojala oli sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hänellä oli hyvä englannin kielen taito ja aiempaa kokemusta standardeista. Reilun puolen vuoden puolustusvoimissa työskentelyn jälkeen avautui uusi sotilasupseerin virka, jossa tehtävänä oli perehtyä Naton sotilasstandardeihin.

– Syksyllä löysin itseni Brysselistä Naton päämajasta istumassa Finland-kyltin takana.
Työpaikka oli Helsingissä, josta hän reissasi kokouksiin ja jossa hän tutustui dokumentteihin, mitä rauhankumppanuus merkitsee.
 

Näköalapaikka globaaliin päätöksentekoon

Parin vuoden kuluttua Ojala siirtyi Brysseliin yhteysupseeriksi. Puolustusvoimat maksoi Ojalan palkan, mutta hän koulutti rauhankumppanimaita standardeissa.

– Se oli mielenkiintoinen ajanjakso, sillä USA oli juuri hyökännyt Irakiin. Olin töissä organisaatiossa, jossa päätöksenteko perustuu puhtaaseen konsensukseen. Maailmanpoliittinen kriisi heijastui päätöksen teon hitautena.

Parivuotisen komennuksen aikana osasta rauhankumppanimaista, joiden kanssa Ojala teki paljon yhteistyötä, tuli Nato-maita. Suomessa hän palasi tehtäviin, joista oli lähtenyt Brysseliin. Kotipaikka muuttui kuitenkin Tampereeksi.

– Olin kehityskeskusteluissa ilmaissut toiveen lähteä Pääesikunnasta pois. Toisaalta Tampere oli luonteva toiveiden kohde, sillä täällä oli kansainvälistä materiaaliyhteistyötä.

Vuonna 2007 Ojala siirtyi Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen Esikunnan Huolto-osastoon kansainväliselle sektorille osastoinsinööriksi. Vuonna 2009 voimaan tulleen organisaatiomuutoksen myötä hän toimii nykyisessä tehtävässään.

Väliin mahtuu vuoden mittainen perhevapaajakso.
– Äitiyslomalle lähtö ei ollut mitenkään ihmeellinen asia.

Ojala muistuttaa, että puolustusvoimien henkilöstöstä naisia on melkein puolet, kun otetaan kaikki henkilöstöryhmät mukaan. Organisaatio on rakennettu siten, että ihmisiä lähtee muihin töihin välillä, kuten palvelukseen rauhanturvatehtävissä. Koko ajan on ollut normaalia, että joku lähtee pois vuodeksi.

 

Nykyinen työ ostavassa organisaatiossa
 

Järjestelmäosaston varsinainen tehtävä on hankkia ja ostaa. Ojala valvoo ja vastaa omalta osaltaan, että tehtävät toteutetaan määräaikaan mennessä. Nykyisessä työssä korostuu rahaliikenne ja sen seuraaminen.

– Maavoimien esikunnasta saamme tehtävän hankkia sotavarusteen, jonka on täytettävä tietty tehtävä. Me selvitämme millaisen, hankimme sen ja teemme sille elinkaarijaksotuksen sekä analyysin siitä, mitä se vaatii, että tämä sotavaruste on meillä seuraavat 40 vuotta.

Ojalan toimialalla ovat pioneeri-, suoja- ja liikkuvuussektorit. Esimerkki isoimmista hankinnoista liikkuvuuspuolella ovat vaikkapa partioajoneuvot, jotka lähtevät Afganistaniin. Suojelupuolelle hankitaan esimerkiksi suojelutiedusteluajoneuvoja, joilla analysoidaan biologisia tai kemiallisia uhkia.

Pienimmillään hankinnat voivat olla niin sanottuja nasseja eli suojanaamareita, suojapukuja tai sotilaspoliiseille köysiä.
 

Hyvin tekemällä pääsee eteenpäin

Pitkin työuraa Anu Ojala on kouluttautunut lisää. Sotilasuralla hän on opiskellut sekä Maanpuolustuskorkeakoulussa että Teknillisessä korkeakoulussa.
– Olen pyrkinyt tekemään asioita hyvin: mitä aloitan, vien myös loppuun asti.

Hän ei mielestään ole edennyt järjestelmällisesti urallaan.
– Lähdin aikoinaan vapaaehtoiseen asepalvelukseen sillä ajatuksella, että kai joku tehtävä minulle löytyy. En ole nähnyt itseäni kenraalikunnassa.

Viime vuosina esiupseerikurssit ovat auenneet myös erikoisupseereille. Esiupseerikurssien parhaat pääsevät yleisesikuntaupseerikursseille ja heistä tulee uraupseereja. Nyt ensimmäiset insinöörit ovat käyneet yleisesikuntaupseerikurssit.
Korkeimpienkin sotilastehtävien polku – ainakin teoriassa – on avattu myös insinööreille.

Tällä hetkellä Ojala arvioi, että kouluttautuminen riittää, mutta:
– En ikinä sano ikinä, elämässä voi tapahtua kaikenlaista.

Tekst ja kuva: Kirsi Tamminen