Tarinat kertovat aikalaisista, jotka vapaaehtoisvoimin synnyttivät legendoja ja toteuttivat muutosta. Tässä ajassa kuitenkin sellaiset tekijät ja toimijat ovat markkinoilta vähissä. Kysyntää onneksi vielä löytyy. Opiskelija- aktiivisuuden epätasapaino on välillä painostava niitä kohtaan, jotka kokevat arvokkaana vapaaehtoisen yhdessä tekemisen riemun. Opiskelijatoiminnan dystopiani on, että aktiivisuuden kysyntäkin tyrehtyy.
Ihminen on luonnon luoma olento ja luonto pyrkii aina energiaminimiin. Niin myös ihminen, kaikissa toimissaan. Tästä luonnon ominaisuudesta insinöörit ja insinööriopiskelijat ansaitsevat leipänsä. Me kehitämme ne vekottimet, välineet ja laitteet, joilla asiat toteutetaan energiaa säästäen, paremmin hyödyntäen tai tehokkaammin kohdistaen. Kuitenkin, olemme myös tämän ominaisuuden vankeja ja joudumme kamppailemaan sitä vastaan jatkuvasti.
Insinööriopiskelijoiden, kuten muidenkin nykynuorten on syytä muistaa, että olemme kaikki poliittisia olentoja. Toimimme yhteisössä ja sen hyvinvoinnin kuuluisi olla meidän kaikkien etu. Silti passiivisuus ja välinpitämättömyys nousevat jatkuvasti esille. Olemme yhä heikompia toimimaan yhteisöissä, vaikka välineemme ovat monipuolisemmat kuin koskaan aiemmin. Apatia tuntuu vallanneen meidät.
Insinööriopiskelijoita on tässä maassa yli 35 000. Viehätys tekniikkaa ja sen kehittämistä kohtaan yhdistää meitä. Tekniikka tarjoaa meille yhteisen kielen ja kulttuurin, josta pystymme ammentamaan mitä tahansa. Kun tälle ryhmälle tuo käsitteen politiikka, alkaa monesti tekniikan kehittäjää hirvittää. Insinööriopiskelijat, monen muun opiskelijaryhmän lailla, vierastavat termiä politiikka. Politiikka on kuitenkin vain yhdessä toimimista yhteisön parhaaksi. Pitäisi ymmärtää, että ryhmän etu on jokaisen yksilön etu ja huomioida itsensä ryhmän jäsenenä.
Elomme turvallisuuden, yritteliäisyyden ja menestyksen viholliset ovat huomattavasti monitahoisempia kuin koskaan aikaisemmin. Astronomit voivat todistaa että Telluksen pyörimisnopeus tuskin on kiihtynyt viimeisen 30 vuoden aikana, mutta työelämän maaperällä syklit ovat nopeampia ja vauhti on kohentunut.
Työelämässä on haasteiden kenttiä, joita ei aiemmin ollut. Joudumme keksimään paremmat pyörät, joilla työelämän maaperällä kulkea. Näitä haasteita emme voita yksin yksilöinä, vaan yhdessä tehden.
Nykyihminen viettää aikuiselämässään noin puolet valveillaoloajasta työssään tai siihen liittyvillä matkoilla. Tänä syksynä opintonsa aloittavien insinööriopiskelijoiden on tärkeä ymmärtää, miten tässä ajassa luo menestyksen eväät. Se tapahtuu siten, että itsensä kehittämisen ohella otamme huomioon toiset; huolehdimme ammattikunnastamme, sen asemasta ja tulevaisuudesta yhdessä. Luomme aktiivisuudellamme turvaa ja välineitä voittaaksemme mahdolliset vaikeudet. Tälle on jo kehys olemassa, kenttä missä toimia; insinöörien kenttä, insinöörien liitto.
Nuorien insinöörialkujen on tullut aika jättää taakseen sukupolvemme kirous passiivisuudesta ja kiinnostumattomuudesta. On upea mahdollisuus luoda legendoja, elvyttää rikas imppukulttuuri ja tehdä meidän ammattikunnastamme myönteistä kateutta herättävä yhteisö. Tähän vaaditaan energiaa ja yhteistyötä. Tarvitaan siis politiikkaa ja aktiivisuutta. Tarvitaan kapinaa ja toimeliaisuutta, jolla kääntää nykyinen passiivisuuden murhenäytelmä menestystarinaksi. On tullut aika julistaa sota apatiaa vastaan.
Ville Välimäki
Projektiasiamies, IOL ry
