Työmatka on oiva tilaisuus töiden tekemiseen, jos ei tarvitse keskittyä ohjaamiseen ja mukana on esimerkiksi kannettava tietokone. Nopeaan verkkoyhteyteen tottunut joutuu kuitenkin tyytymään usein hitaaseen ja katkeilevaan nettiin. Jos yhtenäinen kuuluvuus ja nopea tiedonsiirto ovat tärkeitä, linja-auto saattaa olla junaa vakaampi valinta.
VR kertoi marraskuussa investoivansa nettiyhteyksien parantamiseen kaukoliikenteen junissa. Parannusten olisi pitänyt olla jo käytössä, mutta pandemian aiheuttama komponenttipula viivästytti suunnitelmia. Muutostyöt vaikuttavat ensimmäisenä Pendolino-juniin ja valmistuvat arviolta kesällä 2024. VR arvioi, että nettiyhteydet junissa nopeutuvat noin viisinkertaisiksi nykyisistä.
Junissa verkkoyhteys luodaan 4g- ja 5g-wlan-reitittimien sekä toistimien avulla. Toistimet vahvistavat matkaviestinverkon signaalin.
Operaattorit peittävät katveita
Tämän jälkeen yhteyksien parantaminen jää operaattorien harteille, koska juna ottaa yhteyden lähistöllä sijaitseviin tukiasemiin. VR:n viestinnästä kerrotaan, että junat ottavat yhteyden tasapuolisesti kaikkien operaattoreiden eli DNA:n, Elisan ja Telian tukiasemiin.
Verkkoyhteyden laatuun vaikuttavat junan ulkopuolella verkon peitto eli signaalinvoimakkuus radan varrella sekä kapasiteetti eli se, kuinka hyvin käytetyt taajuusalueet peittävät radan.
Valtio on varannut 4,7 miljoonaa euroa radanvarsien yhteyksien kehittämiseen. Katvealueiden peittämisen kustannukset jaetaan valtion, VR:n ja operaattoreiden kesken.
Kullakin operaattoreilla on nettisivuillaan oma kuuluvuuskarttansa. Karttojen perusteella silmämääräisesti esimerkiksi päärata on melko hyvin jopa 5g-kuuluvuusalueen sisällä. Käytännössä liikkuvassa junassa luotettavuus ja nopeus eivät vastaa teknologian tasoa.
5g-verkko tarkoittaa teoriassa yhteyksien nopeutumista ja viiveen lyhenemistä edellisen sukupolven teknologiaan verrattuna. Käytännössä 5g-verkko on hankala rakentaa kattavaksi, sillä sen käyttämät entistä korkeammat taajuusalueet kantavat matalampia taajuuksia lyhyemmän matkan ja kilpistyvät herkemmin seiniin.
Käyttäjät jakavat kaistan
Yhteyden laatuun vaikuttaa tukiasemien lisäksi käyttäjämäärä. Yhteen Pendolino-yksikköön mahtuu noin 300 matkustajaa. Intercity-junissa matkustajamäärät vaihtelevat paljon ja voivat olla selvästi yli 500. Jos kaikki käyttävät verkkoa, kaista kapenee.
Linja-autoissa sen sijaan liikkuu kerrallaan noin 50 henkeä. Siksi kuorma yhtä tukiasemaa kohden on todennäköisesti pienempi kuin junalla.
Tukiasemat on sijoiteltu asutuksen mukaan. Siksi maanteillä tai rautateillä yhteyden laatu riippuu lähistöllä asuvien ihmisten sekä kanssamatkustajien määrästä. Kun kanssamatkustajia on vähän, kukin saa henkilökohtaisesti nopeamman yhteyden kuin isossa joukossa.
Bussi on lähtökohtaisesti hyvä valinta, jos verkkoyhteys on kriteerinä. Esimerkiksi Helsingistä Tampereelle DNA kattaa paremmin moottoritien matkustajat, DNA:n viestinnästä kerrotaan Insinööri-lehdelle.
Teksti: Janne Luotola
Kuva: Elena Noeva /Mostphotos