Näin kysytään maailmalla jatkossa, kun Suomi on voimaannutettu ja yksilön arvostus on arkipäivää niin työelämässä kuin kotona ja kouluissakin. Vaikka Suomi onkin juuri rankattu maailman parhaaksi maaksi, paljon haasteita on edessä, kun teollisen ajan rakenteet murtuvat.
Mitä on olla suomalainen 2000-luvulla ja mistä hyvinvointimme syntyy? Tästä keskusteltiin Demos Helsingin ja Helsingin Juhlaviikkojen järjestämässä Sokraattisessa saunassa Aleksanterin teatterissa elokuun lopulla.
Professori Antti Hautamäen mukaan nyt on tapahtumassa eettinen käänne. Hyvän tekemisestä on tulossa menestystekijä. Kasvuparadigma on tiensä päässä ja tämä vaikuttaa koko länsimaisen sivistyksen kehitykseen.
– Kestävä hyvinvointi saavutetaan jatkossakin kestävällä taloudenpidolla, mutta sen ohessa ohella elämän laadulla, onnellisuudella ja tasapainoisella luontosuhteella on yhä suurempi merkitys.
Luova palvelutalous ja liittyminen osaksi globaaleja verkostoja takaavat Hautamäen mukaan elinvoimaisuuden. Tämä edellyttää meiltä kuitenkin äärimmäisen korkeata ambitiotasoa.
Maailmantalouden tulevaisuusryhmää vetävän professori Pekka Himasen mukaan suurimmat haasteet liittyvät siihen, kun siirrymme vihreään informaatio- ja vuorovaikutustalouteen sekä rikkaaseen monikulttuuriseen elämään.
– Hyvinvointiyhteiskunnan versio 2.0 on suuri haaste monestakin näkökulmasta. Ikääntyneitä on yhä runsaammin, fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyy ratkaisemattomia kysymyksiä. Miten käännämme ne mahdollisuuksiksi?
Himasen mukaan edessä on suuri kulttuurinen haasta. Arvokas elämä kuuluu kaikille.
Myös Sitran viestintäjohtajan Teppo Turkin mukaan edessä on suuria hyvinvointiyhteiskuntaa koskettavia muutoksia. Elämme siis etsikkoaikaa.
– Olemme irtaantumassa teollisen ajan rakenteista ja siirtymässä kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä maailmaa, jossa yhdessä tekeminen, luovuus ja palvelut ovat keskiössä.
Hyvinvointia ei voi enää rakentaa vanhojen menetelmien varaan, jossa käskyt tulevat ylhäältä ja yksi visio johtaa tekemisiä. Tulossa oleva uusi sukupolvi elää mosaiikkimaisessa maailmassa, jossa jatkuva muutos ja dialogi ovat arkea.
– Emme ole enää koneiston osia, joilla on tietty tehtävä tai paikka yhteiskunnassa. Uusi sukupolvi valitsee itse firman, jossa se haluaa työskennellä. Se valitsee itse myös työntekotavat.
Edessä on myös johtajuuden kriisi. Tarvitaan motivoivaa, tasavertaista, kuuntelevaa johtamista. Suomalaiset kapellimestarit maailmalla antavat tästä hyvää esimerkkiä. Heistä pitäisi johtajakoulutuksissa ottaa mallia.
Sitran tekemän tutkimuksen mukaan työelämässä olevista 50-vuotiaista yli puolet kokee olevansa uhreja, jotka eivät mitenkään voi vaikuttaa työhönsä. Vain viidennes kokee olevansa aktiivisia ja kolmannes hakee sisällön elämäänsä vapaa-ajan puuhista kuten puutarhanhoidosta.
Miten käännämme tämän onnettoman sivuosan esittäjän roolin pääosaksi ja menestystekijäksi?
Saunojien mielestä niin poliitikot kuin yritysjohtajat ovat liikaa sitoutuneet korporatiivisen järjestelmän ylläpitämiseen. Sen murtamisessa on valtava haaste. Myös edunvalvontajärjestelmän osapuolet voisivat katsoa peiliin.
Saunomassa oli myös Rosa Meriläinen. Hän kyseenalaisti poliitikkojen ja puolueiden vallan. Hän kaipasi punk-asennetta politiikkaan ja aktivisteja luomaan demokratiaa.
– Politiikka kuuluu kaikille, myös paskiaisille. Jokainen osaa tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä. Mutta miten voimme vaikuttaa omaan työhömme, jossa vietämme suurimman osan ajastamme?
Uupumus, masennus ja mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, mikä Meriläisen mukaan on juuri osoitus työelämän epäinhimillisistä puolista.
Ulkoministeri Aleksander Stubbin perustaman Maabrändityöryhmän jäsenen Kirsi Pihan mielestä olemme maailman rehellisin kansa. Haluamme pitää huolta maailmasta. Sen lisäksi olemme omintakeisia, tinkimättömiä, joskus liiankin insinöörimäisen tylsiä.
– Osaamme myydä tuotteita, kasvattaa hyvinvointia, sovitella rauhaa ja asettua yhteisten tavoitteiden taakse. Voisiko kaikesta tästä ja arktisesta hulluudestamme tehdä brändin!
Teksti ja kuvat: Ilona Mäenpää
